Autismikirjon lasten kuntoutuksessa sovellettu käyttäytymisanalyysi (ABA)ABA perustuu tutkimusnäyttöön ja tarjoaa periaatteita, joiden avulla voidaan tukea lapsen oppimista, kommunikaatiota ja käyttäytymistä. Vaikka ABA ei vielä ole Suomessa virallisesti tunnustettu kuntoutusmuoto eikä sillä ole omaa ammattiryhmää, sen periaatteita hyödynnetään monissa terapioissa ja opetuksen yhteyksissä.

Autismikirjon lapselle ympäristö ei ole vain puitteet, joissa oppiminen tapahtuu – se on aktiivinen osa oppimisprosessia. Äänet, valot, liike ja sosiaaliset tilanteet voivat joko tukea tai estää lapsen osallistumista ja oppimista. Kun ympäristö rakennetaan tukemaan aistisäätelyä ja kuormituksen hallintaa, lapsen on helpompi keskittyä, olla vuorovaikutuksessa ja kokea onnistumisia. 

Monilla autismikirjon lapsilla vuorovaikutustaidot eivät kehity automaattisesti, vaan niiden tukeminen vaatii tietoista ja tavoitteellista ohjausta. Varhaisia sosiaalisen kommunikaation taitoja ovat erityisesti:

Edellisessä blogitekstissä käsiteltiin, miten varhaiset vuorovaikutustaidot rakentuvat ja millaisia kehityksellisiä askelia lapsi yleensä käy läpi matkalla kohti toimivaa kommunikaatiota. Tässä kirjoituksessa siirrytään käytäntöön: kuinka näitä taitoja voidaan havainnoida ja arvioida luonnollisessa ympäristössä – erityisesti leikin aikana?

Kommunikaatio – kuten aloitteiden tekeminen, pyytäminen, katsekontakti ja yhteinen huomio – rakentavat perustan kielen ja puheen kehittymiselle. Näiden taitojen tukeminen varhaisessa vuorovaikutuksessa on keskeistä, erityisesti silloin, kun lapsi tarvitsee tukea kommunikaatiossa.

Lapsi saattaa vastata kysymykseen toistamalla kysymyksen tai sanoja ja lauseita perässä – joskus heti, joskus viiveellä. Tätä ilmiötä kutsutaan kaikupuheeksi eli ekolaliaksi (engl. echolalia). Vaikka se voi kuulostaa mekaaniselta, kaikupuhe voi olla lapselle keino osallistua, rauhoittua tai ilmaista toiveita. Se voi olla osa normaalia kehitysvaihetta tai merkki kielen viivästymisestä, joka vaatii kohdennettua harjoittelua (Prizant & Duchan, 1981).

Monilla autismikirjon lapsilla on suuria haasteita kommunikaatiossa. Jotkut puhuvat, mutta kielen käyttäminen sosiaalisessa merkityksessä on vaikeaa, osa käyttää kaikupuhetta (ekolaliaa) eli ulkoa opittuja fraaseja esimerkiksi lastenohjelmista. Joillakin lapsilla puhe on niukkaa tai sitä ei ole vielä lainkaan kehittynyt. Tutkimusten mukaan jopa 50 % autismikirjon lapsista saattaa olla jossain vaiheessa kehitystään puhumattomia, ja monilla on laajoja kehitykseen tai kielen oppimiseen liittyviä haasteita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivät he voisi oppia kommunikoimaan – viestintä voi tapahtua monin eri tavoin, kuten eleiden, kuvien, viittomien tai kommunikointilaitteiden avulla.

Lapsi oppii ensin pyytämään (mand). Hän osoittaa esimerkiksi pallon kuvaa saadakseen pallon. Pyytäminen on käyttäytymistä, jolla pyritään saamaan haluttu asia, ja siitä seuraa välitön palkinto.

Mark Sundberg kutsuu kysymyksiin vastaamista ja keskustelutaitoja intraverbaaleiksi. Ne rakentuvat sen varaan, että lapsi osaa jo pyytää (mand) ja nimetä (tact) laajasti, eli hän hallitsee monipuolisesti sanaston ja kykenee ilmaisemaan tarpeitaan eri tilanteissa.

Leikki on lapselle enemmän kuin ajanvietettä – se on luonnollinen oppimisympäristö, jossa kehittyvät kielelliset, sosiaaliset ja kognitiiviset taidot. Varsinkin autismikirjon lasten kanssa leikkiin liittyvät taidot eivät aina kehity itsestään, mutta aikuinen voi tukea niitä tavoitteellisesti ja samalla hauskasti.

Jäljittely on yksi varhaisimmista ja tärkeimmistä oppimisen muodoista. Kun lapsi oppii tekemään niin kuin toinen tekee, hän saa välineitä havainnoida ympäristöään, osallistua leikkiin ja oppia taitoja, joita tarvitaan vertaisten kanssa — aina liikkeistä sanoihin asti.

Nykyään yhä useampi meistä oppii uusia taitoja katsomalla opetusvideoita netistä – olipa kyse ruoanlaitosta, käsitöistä tai liikuntaharjoitteista. Videomallintaminen perustuu samaan ajatukseen: lapsi katsoo mallin toistuvasti ja oppii jäljittelemään näkemänsä toiminnan.

Autismikirjon lapsille oman ja toisen näkökulman erottaminen on usein haasteellista. Mielen teorian oppiminen ei kuitenkaan ala monimutkaisista tehtävistä, vaan hyvin konkreettisista, jaettavista kokemuksista: minä teen – sinä teet, minun esine – sinun esine, ja lopulta siitä, mitä toinen tietää tai ei tiedä. Tässä postauksessa esitellään kolme helppoa ja arkeen sopivaa harjoitusta, joilla mielen teorian taitojen rakentaminen voidaan aloittaa heti leikin kautta.

Visuaaliset tuet ovat tehokas ja tutkimusnäyttöön perustuva tapa auttaa autismikirjon henkilöitä arjessa. Niiden avulla voidaan lisätä päivän ennakoitavuutta, vähentää ahdistusta, tukea vuorovaikutusta ja edistää itsenäisyyttä. National Autistic Society korostaa visuaalisten tukien merkitystä osana arjen ja oppimisen tukemista.

Toiminnanohjaus tarkoittaa arjessa tarvittavia keskeisiä taitoja: ohjeen kuuleminen, sen ymmärtäminen, oikea-aikainen toiminta ja tehtävässä pysyminen. Ne muodostavat perustan sujuvalle osallistumiselle kotona, päiväkodissa ja koulussa. Autismikirjon lapsille nämä vaiheet voivat olla erityisen haastavia, mikä vaikuttaa heidän kykyynsä toimia itsenäisesti ja ennakoitavasti eri tilanteissa.

Ruokailuhetket voivat olla autismikirjon lapselle yllättävän haastavia. Pöydässä pysyminen, ohjeiden noudattaminen ja syöminen eivät aina suju itsestään – usein taustalla on  myös valikoiva syöminen ja siihen liittyvät aisti- ja käyttäytymisvaikeudet.

Autismikirjon lasten opetuksessa tarvitaan usein enemmän ja huolellisemmin suunniteltua tukea kuin neurotyypillisillä lapsilla. Sovelletussa käyttäytymisanalyysissä (ABA) käytetään prompteja, eli tuen muotoja, jotka auttavat lasta onnistumaan ja oppimaan uutta. Tavoitteena on heti onnistumisen kokemus – se lisää motivaatiota jatkaa oppimista.

Kun opetellaan uusia taitoja, erityisesti autismikirjon lasten kanssa, on tärkeää osata pilkkoa tekeminen sopivan pieniin osiin. Käyttäytymisen vähittäinen muokkaaminen (shaping) ja ketjuttaminen (chaining) ovat kaksi tehokasta menetelmää, joita voi hyödyntää niin varhaiskasvatuksessa kuin koulussa – erityisesti arjen taitojen opettamisessa. Pienin askelin eteneminen tukee oppimisen onnistumisen kokemusta ja motivaatiota.

Työskennellessä vaikeasti autismikirjon lasten kanssa yksi keskeinen haaste on saada lapsi aktiiviseksi osallistujaksi arjen ja oppimisen tilanteissa. Taaksepäin ketjuttaminen, pieniin aloitteisiin kannustaminen ja promptaaminen muodostavat yhdessä tehokkaan työkalupakin, joka voidaan yhdistää myös kommunikaation harjoitteluun.

Usein autismikirjon lapsi oppii taidon yhdessä ympäristössä tai henkilön kanssa, mutta ei osaa käyttää sitä muualla. Tätä kutsutaan yleistämisen vaikeudeksi. Esimerkiksi lapsi saattaa osata pyytää “pallon” terapeutin kanssa, mutta ei tee sitä kotona tai varhaiskasvatuksessa.

Funktionaalinen käyttäytymisanalyysi (FBA, Functional Behavior Assessment) on menetelmä, jonka avulla selvitetään, miksi lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla. Tarkastelun kohteena ei ole pelkästään käyttäytymisen muoto (esim. huutaminen), vaan sen funktio eli se, mitä lapsi käyttäytymisellään saavuttaa tai välttelee.

Moni lapsi haluaa saada mieluisia asioita heti. Se voi olla palapeli, lelu tai muu kiinnostava esine. Kun odottaminen on vaikeaa, arjen tilanteet voivat muuttua haastaviksi — kiukuttelu, huutaminen tai jopa karkailu ovesta voivat olla lapsen tapa ilmaista turhautumistaan.

Tutkimukset osoittavat, että valintojen tekeminen opetustilanteissa tukee autismikirjon lasten ja henkilöiden oppimista, motivaatiota ja osallistumista. Kun lapsi saa vaikuttaa esimerkiksi oppimateriaaliin, välineisiin, leikin hahmoihin tai tehtävien järjestykseen, hän sitoutuu tehtävään paremmin, pysyy toiminnassa pidempään ja suhtautuu opetukseen myönteisemmin. Jaettu päätäntävalta (shared control) – jossa aikuinen vastaa tavoitteista ja rakenteesta, mutta lapsi voi päättää toimintatavasta – lisää osallistumista, tukee itsesäätelyä ja vähentää vastustavaa käyttäytymistä. Valintojen tarjoaminen voidaan liittää lapsen oppimistavoitteisiin ja tehtävien ennakointiin, mikä tekee toiminnasta ennakoitavaa, turvallista ja lapselle hallittavampaa.

Autismikirjon lasten tukeminen on tehokkainta silloin, kun se perustuu selkeään arviointitietoon – ei pelkästään diagnoosiin tai satunnaisiin havaintoihin. Yksi keskeisimmistä arviointivälineistä on  Mark Sundbergin kehittämä VB-MAPP (Verbal Behavior Milestones Assessment and Placement Program), joka kartoittaa lapsen kielellisiä, sosiaalisia ja oppimisen taitoja kehityksen eri vaiheissa.

Jokainen hetki on mahdollisuus oppimiselle. Kun päivän rakenne on visuaalisesti esitetty ja aamupiiri pidetty, alkaa se tärkein työ: miten hyödynnämme päivän pienet tuokiot lapsen taitojen vahvistamiseen? 

Aamupiiri on monessa päiväkodissa ja koulussa päivän aloitushetki. Autismikirjon lasten kanssa se voi olla erityisen tärkeä rutiini, mutta sen tulee olla aluksi lyhyt, selkeä ja ennakoitava.

Oppiminen rakentuu pienistä, onnistuneista askelista. Autismikirjon oppijoille ennakoitavuus, visuaalisuus ja selkeä rakenne ovat usein avain taitojen omaksumiseen. Koritehtävät eli work boxes eivät ole vain esineiden siirtelyä, vaan systemaattisesti rakennettuja työkokonaisuuksia, joiden avulla lapsi voi harjoitella sekä akateemisia valmiuksia että itsenäistä työskentelyä.

Monet autismikirjon lapset saattavat oppia varhain lukemaan. Tätä kutsutaan hyperleksiaksi. Lukeminen voi kuitenkin jäädä mekaaniselle tasolle: lapsi tunnistaa ja lukee sanoja, mutta ei välttämättä ymmärrä niiden merkitystä tai pysty hyödyntämään lukutaitoa arjessa. Siksi opetuksessa on tärkeää rakentaa vahva yhteys sanan, merkityksen ja toiminnan välille.

 Monet autismikirjon lapset kohtaavat haasteita motorisessa kehityksessään — ei ainoastaan hienomotoriikassa, kuten kynäotteen oppimisessa, vaan myös perustavammissa kehon hallinnan taidoissa. Tutkimusten mukaan motoriset taidot — kuten kehon hallinta, voima, tasapaino ja liikkuminen — liittyvät vahvasti oppimiseen, toiminnanohjaukseen ja myös itsetuntoon (esim. Cameron ym., 2012; Westendorp ym., 2014). 

Kynällä kirjoittamisen harjoittelu ei lähde sormista, vaan keskivartalosta. Monelle lapselle, erityisesti autismikirjon lapsille, kynäotteen oppiminen on haastavaa, koska se vaatii kehon hallintaa, silmä-käsi-koordinaatiota ja tarkkuutta.

ASI-terapia (Ayresin sensorisen integraation terapia) on syvällinen, näyttöön perustuva lähestymistapa, joka keskittyy lapsen aistien ja liikkeen toiminnan tukemiseen. Se tarjoaa perinteistä toimintaterapiaa syvällisemmin keinoja auttaa lapsia, joilla on haasteita tarkkaavaisuudessa, tasapainossa, liikkumisessa tai aistisäätelyssä. 

Monet autistiset lapset tarvitsevat selkeyttä ja ennakoitavuutta. Silloin pienikin muutos voi tuntua uhkaavalta.Esimerkiksi jotkut haluavat katsoa jokaisen kaapin sisälle tullessaan päiväkotiin tai terapiaan, ja jos ovet ovat lukossa, tilanne voi tuntua kestämättömältä.Toisilla taas vaihtuu viikoittain, pitääkö kaappien olla auki vai kiinni.