Autismikirjon lasten opetuksessa tarvitaan usein enemmän ja huolellisemmin suunniteltua tukea kuin neurotyypillisillä lapsilla. Sovelletussa käyttäytymisanalyysissä (ABA) käytetään prompteja, eli tuen muotoja, jotka auttavat lasta onnistumaan ja oppimaan uutta. Tavoitteena on heti onnistumisen kokemus – se lisää motivaatiota jatkaa oppimista.
Mitä promptit tarkoittavat?
Promptit ovat aikuisen antamaa lisäapua, jota käytetään, kun lapsi ei vielä osaa toimia täysin itsenäisesti pelkkien luonnollisten vihjeiden varassa. Toimintaa ohjaa ensisijaisesti luonnollinen vihje, eli ympäristöstä tuleva merkki, joka kertoo, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
Esimerkki: likaiset kädet kertovat, että on aika pestä kädet.
Jos luonnollinen vihje ei riitä, käytetään promptia, eli aikuisen antamaa ohjausta tai tukea.
Esimerkkejä prompteista: aikuinen ohjaa lapsen käden hanalle tai antaa lyhyen sanallisen ohjeen.
Tuen aste ja asteittainen vähentäminen
Prompteja annetaan vain sen verran kuin tarvitaan – ei liikaa eikä liian vähän – ja niitä vähennetään vaiheittain. Tätä kutsutaan prompt fading -menetelmäksi. Tavoitteena on, että lapsi oppii lopulta toimimaan itsenäisesti pelkkien luonnollisten vihjeiden avulla ilman aikuisen tukea.
(Wolery, Ault & Doyle, 1992)
Promptit ja prompttihierarkia käytännössä
Promptit tarkoittavat oppijan auttamista eri tavoin silloin, kun hän ei vielä pysty suorittamaan tehtävää itsenäisesti. Prompteja ei anneta sattumanvaraisesti; niiden käyttö on suunniteltua, tavoitteellista ja ajallisesti rajattua. Tavoitteena ei ole pysyvä apu, vaan tuen järjestelmällinen vähentäminen, jotta lapsi oppii lopulta suorittamaan tehtävän itsenäisesti. Promptien taso vaihtelee vahvasta fyysisestä ohjauksesta hyvin kevyisiin vihjeisiin. Yleisesti käytetty hierarkia on seuraava:
1️⃣ Täysi fyysinen ohjaus – “kädestä pitäen”
Aikuinen ohjaa lapsen käden kädestä pitäen esimerkiksi pesemään kädet tai sulkemaan repun vetoketjun.
2️⃣ Osittainen fyysinen ohjaus
Aikuinen antaa kevyen kosketuksen tai ohjaa liikettä hieman: esimerkiksi auttaa lasta tarttumaan saippuaan tai ohjaa kevyesti käden kohti vetoketjua.
3️⃣ Mallintaminen
Aikuinen näyttää itse, mitä tehdään: pesemällä kädet tai viemällä repun naulaan, jotta lapsi näkee toiminnon mallin.
4️⃣ Ele- tai liikevihje
Aikuinen osoittaa hanan suuntaan, liikuttaa lasta kohti oikeaa paikkaa tai tekee selkeän liikkeen, joka kertoo, mitä seuraavaksi odotetaan (esim. osoittaa repun naulaa tai näyttää, mihin kengät laitetaan)
5️⃣ Sanallinen ohje
Aikuinen sanoo lyhyesti ja selkeästi: “Mene pesemään kädet” tai “Vie reppu naulaan”.
6️⃣ Visuaalinen tuki – esimerkiksi kuva, kalenterimerkintä tai ympäristön rakenne
Kuva käsien pesusta, päiväohjelman kuva tai selkeästi merkityt paikat kengille ja repulle auttavat lasta hahmottamaan tehtävän ilman jatkuvaa aikuisen ohjausta
Tärkeää on, ettei aikuinen anna vahvaa tukea pidempään kuin tarpeen, mutta ei myöskään vähennä tukea liian nopeasti. Sopiva tukitaso valitaan aina lapsen nykyisten taitojen mukaan.
Esimerkki 1 – "Reppurutiini"
Tilanne: Lapsi harjoittelee päiväkodissa repun viemistä naulaan itsenäisesti → vetoketjun sulkeminen → kenkien laittaminen paikoilleen.
Alkuvaihe (vahva tuki)
Aikuinen käyttää osittaista fyysistä ohjausta ja mallintamista. Reppu laitetaan yhdessä naulaan, vetoketju suljetaan kädestä pitäen tuettuna, ja kengät laitetaan paikoilleen yhdessä.
👉 Tavoite: tehtävän onnistunut suorittaminen ja rutiinin merkityksen ymmärtäminen.
Välivaihe (tuen asteittainen vähentäminen)
Aikuinen siirtyy ele- ja lyhyisiin sanallisiin ohjeisiin: “Minne reppu kuuluu?” Visuaalisia tukikeinoja, kuten merkattu paikka kengille, voidaan myös käyttää.
👉 Tärkeää: älä anna liian monta promptia kerralla, vältä turhaa puhetta.
Tuen vähentäminen
Lopulta tarvitaan vain visuaalinen vihje – tai ei tukea lainkaan.
👉 Aikuinen vahvistaa onnistumista sosiaalisesti, esimerkiksi kehuen.
Yleistettävyys
Rutiinia harjoitellaan eri päivinä, eri aikuisten kanssa ja pienin ympäristön muutoksin, jotta taito ei jää opituksi vain yhteen tilanteeseen.
Esimerkki 2 – Siirtyminen pöydän ääreen
Tilanne: Lapset siirtyvät leikkihetkestä ruokailuun tai pöytäaktiviteettiin. Lapsi ei vielä siirry itsenäisesti ja tarvitsee tukea.
Alkuvaihe (vahva tuki)
Aikuinen antaa selkeän, konkreettisen tuen: kevyt fyysinen ohjaus olkapäälle ja lyhyt samanaikainen sanallinen ohje: “Pöydän ääreen nyt.”
Tarvittaessa aikuinen mallintaa siirtymisen kulkemalla lapsen mukana.
👉 Perustelu: Lapsi ei ehkä vielä ymmärrä siirtymän merkitystä tai toimintojen järjestystä; onnistuminen on etusijalla.
Välivaihe (tuen systemaattinen vähentäminen)
Ymmärryksen kasvaessa käytetään kevyempiä promptauksia: ele- tai liikevihje, osoittaminen pöytää kohti, lyhyt ja selkeä sanallinen ohje: “Pöydän ääreen.”
Visuaalinen tuki, kuten ruokailukuva päiväohjelmassa, voi myös olla mukana.
👉 Tärkeää: älä juutu pelkästään sanallisiin ohjeisiin, jos ne eivät riitä, eikä siirry liian nopeasti hyvin kevyisiin vihjeisiin.
Tuen häivyttäminen
Kun lapsi on oppinut käyttäytymisen, prompteja vähennetään systemaattisesti: lopulta riittää vain visuaalinen rakenne.
Tavoitteena on automaattinen, rutiininomainen siirtyminen. Aikuinen tunnistaa onnistumisen lyhyellä positiivisella palautteella tai luonnollisella vahvistimella (esim. pääsy aktiviteettiin).
Yleistettävyys
Taito varmennetaan toimimaan eri tilanteissa:
-
eri aikuisten kanssa
-
eri päivinä ja kellonaikoina
-
eri pöytätilanteissa (ruokailu, aktiviteetit, aamupiiri)
Aikaviive (Time Delay)
Aikaviive tarkoittaa, että aikuinen odottaa 5–10 sekuntia ennen seuraavan, hieman vahvemman tuen antamista. Tämä antaa lapselle mahdollisuuden toimia itsenäisesti ja vahvistaa oppimista. Aikaviivettä voidaan käyttää minkä tahansa tukitason yhteydessä harjoituksen aikana.
Periaatteet aikaviiveen käytössä:
-
Anna lapselle mahdollisuus yrittää itse ennen lisätuen antamista.
-
Vahvista onnistumiset sosiaalisesti tai luonnollisella palkkiolla.
-
Harjoittele taitoa eri aikuisen kanssa, eri päivinä ja erilaisissa ympäristöissä.
Miksi tämä on tärkeää ABA:ssa?
Prompting ei ole “tehdä lapsen puolesta”, vaan suunnitelmallista, tavoitteellista pedagogista työtä, jossa:
-
Tuki on tarkoituksenmukaista ja yksilöllistä
-
Kehitystä seurataan systemaattisesti
-
Tuki häivytetään vaiheittain
-
Taito siirretään eri ympäristöihin ja tilanteisiin
Tämä on ABA:n ydin: lapsikeskeinen, käytännönläheinen ja tavoitteellinen oppimisen tukeminen, joka usein aliarvioidaan.
In English:
Prompting and Prompt Hierarchy in Practice
Prompting means assisting the learner in different ways when they are not yet able to perform a task independently. Prompts are not random; their use is planned, goal-oriented, and time-limited. The goal is not permanent help, but the systematic fading of support so that the child eventually learns to perform the task independently. The level of prompts ranges from strong physical assistance to very light cues. A commonly used hierarchy is:
- full physical guidance – “hand-over-hand” assistance
- partial physical guidance
- modeling
- gestural prompt
- verbal prompt
- visual support – for example a picture, calendar entry, or environmental structure
What is essential is that the adult does not keep providing strong support longer than necessary, but also does not fade support too quickly. The appropriate level of prompting is always selected based on the child’s current skill level.
Example 1 – Backpack Routine
Situation: The child is learning to independently complete the backpack routine in preschool: hang the backpack → close the zipper → put shoes in their place.
Initial phase (strong support)
The adult uses partial physical guidance and modeling. The backpack is lifted onto the hook together, the zipper is closed with hand-over-hand support, and the shoes are placed in their spot together.
👉 Goal: successful performance and understanding of the purpose of the routine. Intermediate steps (support is gradually reduced)
The adult moves to gestural prompts and short verbal instructions: “Where does the backpack go?” Visual supports such as a marked place for shoes may also be used.
👉 Important: not too many prompts at once, avoid unnecessary talk.
Fading
Eventually only a visual cue is needed – or no support at all.
👉 The adult reinforces success socially.
Generalization
The routine is practiced on different days, with different adults, and with small environmental changes so that the skill does not remain tied to only one specific situation.
Example 2 – Transitioning to the Table
Situation: Children transition from play to mealtime or a table activity. The child does not yet transition independently and needs support.
Initial phase (strong support)
The adult provides clear, concrete support: light physical guidance on the shoulder a short simultaneous verbal instruction: “To the table now.”
if needed, the adult models by walking along with the child
👉 Reasoning: the child may not yet understand the meaning of the transition or the sequence of actions; success is the priority.
Intermediate steps (support is systematically reduced)
As understanding grows, lighter prompts are used: gestural prompt: pointing toward the table, verbal prompt: short and clear “To the table.”
visual support: for example a mealtime picture in the daily schedule
👉 Key point: do not get stuck using only verbal instructions if they do not work, and do not jump too quickly to very light prompts.
Fading
When the child has learned the behavior, prompts are systematically removed: eventually, visual structure alone is sufficient
the goal is automatic, routine-like transitioning. The adult still acknowledges success with brief positive feedback or a natural reinforcer (access to the activity).
Generalization
The skill is ensured to work in multiple situations:
- with different adults
- on different days and at different times of the day
- for different table contexts (mealtime, activities, morning circle)
Why is this important in ABA?
These examples illustrate that prompting is not “doing things for the child,” but planned pedagogical and behavioral work in which:
- support is purposeful
- progress is monitored
- support is systematically faded
- the skill is generalized to different environments
This represents the very core of ABA, which is often underestimated in Finland: not just theory, but highly practical, goal-oriented, child-centered pedagogy based on individual needs. Then the child has learned the behavior, prompts are systematically removed:
eventually, visual structure alone is sufficient, the goal is automatic, routine-like transitioning. The adult still acknowledges success with brief positive feedback or a natural reinforcer (access to the activity).
Lähteet / References
Cooper, J. O., Heron, T. E., & Heward, W. L. (2020). Applied behavior analysis (3rd ed.). Pearson.
MacDuff, G. S., Krantz, P. J., & McClannahan, L. E. (2001). Prompts and prompt-fading strategies for people with autism. In C. Maurice, G. Green, & R. M. Foxx (Eds.), Making a difference: Behavioral intervention for autism (pp. 37–50). PRO-ED.
Miltenberger, R. G. (2016). Behavior modification: Principles and procedures (6th ed.). Cengage.
National Autism Center. (2015). National standards project: Addressing the need for evidence-based practice guidelines for autism spectrum disorder (Phase 2). National Autism Center at May Institute.
Stokes, T. F., & Baer, D. M. (1977). An implicit technology of generalization. Journal of Applied Behavior Analysis, 10(2), 349–367. https://doi.org/10.1901/jaba.1977.10-349
Wolery, M., Ault, M. J., & Doyle, P. M. (1992). Teaching students with moderate to severe disabilities: Use of response prompting strategies. Longman.
Wong, C., Odom, S. L., Hume, K., Cox, A. W., Fettig, A., Kucharczyk, S.,
Brock, M. E., Plavnick, J. B., Fleury, V. P., & Schultz, T. R. (2015). Evidence-based practices for children, youth, and young adults with autism spectrum disorder. Journal of Autism and Developmental Disorders, 45, 1951–1966. https://doi.org/10.1007/s10803-014-2351-z
Lisää kommentti
Kommentit