Pakokäyttäytyminen arjessa – miksi lapsi yrittää välttää tehtäviä?

Miten käyttäytymisen funktio selvitetään?

Funktionaalinen käyttäytymisanalyysi (FBA) auttaa ymmärtämään, miksi lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla.

ABC-analyysi – konkreettinen havainnointi:

• A – Antecedent (Edeltävä tilanne): Mitä tapahtuu juuri ennen käytöstä?

• B – Behavior (Käytös): Mitä lapsi konkreettisesti tekee?

• C – Consequence (Seuraus): Mitä seuraa käytöksen jälkeen? Saako lapsi haluamansa vai välttääkö hän epämiellyttävän tilanteen?

Pakokäyttäytymisen tarkoitus on usein välttää epämiellyttävää tai kuormittavaa tilannetta, ei haastaa tahallisesti. Toisaalta pakokäyttäytymisestä voi myös muodostua huomion hakemisen keino, jos aikuisen reagointi vahvistaa käytöstä.

Konkreettisia keinoja tukea pakokäyttäytymisen vähentämistä

Asteittainen altistaminen

• Pilko tehtävä hallittaviin osiin.

• Aloita helpoimmasta vaiheesta ja nosta vaatimustasoa vähitellen.

Ennakointi ja selkeys

• Näytä lapselle, mitä seuraavaksi tapahtuu kuvien, symbolien tai aikataulun avulla.

• Hyödynnä “Ensin–sitten” -rakennetta: “Ensin laitetaan hanska, sitten päästään leikkimään.”

Aikuisen kanssasäätely

• Ole lähellä, hidasta rytmiä ja ohjaa rauhallisesti.

• Mallinna toimintaa ja pysähdy tarvittaessa yhdessä lapsen kanssa.

Vaihtoehtojen tarjoaminen

• Anna valinnan mahdollisuus esimerkiksi tehtävän aloittamisjärjestyksestä.

• Tee tehtävä kiinnostavammaksi tai jaa osiin.

Positiivinen vahvistaminen onnistumisista

• Huomioi suoritettu tehtävä, älä pakokäyttäytymistä.

• Token-taulut, tarrataulut tai pistejärjestelmät toimivat hyvin.

Säätelytarpeiden huomioiminen

• Jos lapsi on ylikuormittunut, tarjoa tauko, aistiaktiviteetti tai rauhoittumisen paikka.

• Pienet liikehetket, painopeitto tai puruväline voivat auttaa hermoston säätelyssä.

Esimerkkitilanne käytännössä

• Lapsi A ei halua aloittaa askartelutehtävää ja yrittää poistua pöydän äärestä.

• Aikuinen näyttää odota-kuvan ja laskee sormilla rauhallisesti “3–2–1”.

• Tehtävä on pilkottu vaiheittain: aluksi kahteen osaan – neutraali tehtävä → mukava tehtävä.

• Myöhemmin kolmivaiheisena: neutraali → mukava → neutraali, taitojen karttuessa.

• Lapsi saa ensimmäisen tähden token-tauluun heti onnistuneesta vaiheesta.

• Lopuksi, kun kaikki vaiheet on suoritettu, palkitaan suuremmalla, mieluisalla toiminnalla.

• Seuraavilla kerroilla, kun toiminto on automatisoitunut, vaatimustasoa voidaan asteittain nostaa.

Yhteenveto

Pakokäyttäytyminen kertoo lapsen tarpeesta välttää liian kuormittava tilanne. Se ei ole tahallista haastamista, vaan viesti taidon puutteesta tai hermoston ylikuormituksesta.

Kun aikuinen:

• Ennakoii ja selkeyttää ympäristöä,

• Pilkkoo tehtäviä ja tarjoaa vaihtoehtoja,

• Kannattelee säätelyä ja vahvistaa onnistumisia,

lapsi oppii hallittuja keinoja kohdata haastavia tilanteita, vähentää pakokäyttäytymistä ja saa kokemuksia hallinnasta arjessa.

Lähteet

Cooper, J. O., Heron, T. E., & Heward, W. L. (2020). Applied Behavior Analysis (3rd ed.). Pearson.

• Perusteos ABA:n menetelmistä, käyttäytymisen arvioinnista ja vahvistamisen teoriasta.

O’Neill, R. E., Horner, R. H., Albin, R. W., Sprague, J. R., Storey, K., & Newton, J. S. (1997). Functional Assessment and Program Development for Problem Behavior. Brooks/Cole.

• Käytännön opas funktionaaliseen arviointiin ja pakokäyttäytymisen hallintaan.

Iwata, B. A., Dorsey, M. F., Slifer, K. J., Bauman, K. E., & Richman, G. S. (1994). Toward a functional analysis of self-injury. Journal of Applied Behavior Analysis, 27(2), 197–209.

• Klassinen tutkimus, joka esittelee funktionaalisen analyysin perusteet.

Carr, E. G., & Durand, V. M. (1985). Reducing behavior problems through functional communication training. Journal of Applied Behavior Analysis, 18(2), 111–126.

• Kuvaa toiminnallisen kommunikaation merkityksen pakokäyttäytymisen vähentämisessä.

Bondy, A., & Frost, L. (1994). The Picture Exchange Communication System (PECS) Training Manual. Pyramid Educational Consultants.

• PECS-menetelmä havainnollistaa visuaalisten tukien käyttöä ja ennakointia.

Horner, R. H., Carr, E. G., Strain, P. S., Todd, A. W., & Reed, H. K. (2002). Problem behavior interventions for young children with autism: A research synthesis. Journal of Autism and Developmental Disorders, 32(5), 423–446.

• Näyttöön perustuvia interventioita haastavan käyttäytymisen ehkäisyyn.

National Professional Development Center on Autism Spectrum Disorder (NPDC). Functional Behavior Assessment and Intervention Planning.
https://autismpdc.fpg.unc.edu/resources/functional-behavior-assessment-and-intervention-planning

• Käytännön ohjeet ABA-perusteiseen funktionaaliseen arviointiin.

Sundberg, M. L. (2008). Verbal Behavior Milestones Assessment and Placement Program (VB-MAPP). AVB Press.

• Soveltuvan kommunikaation arviointi, hyödyllinen myös pakokäyttäytymisen tukemisessa.