Autismikirjon oppilaan oppiminen ei riipu pelkästään siitä, mitä opetetaan. Yhtä tärkeää on se, miten opettaja tai koulunkäynninohjaaja ohjaa oppimistilannetta. Selkeät toimintatavat, oikea-aikainen tuki ja johdonmukainen ohjaus lisäävät onnistumisen kokemuksia ja auttavat oppilasta oppimaan uusia taitoja.
Näyttöön perustuvissa opetusmenetelmissä aikuinen ei jää odottamaan, että oppilas oppii taidon itsestään, vaan suunnittelee oppimistilanteet niin, että onnistuminen on mahdollisimman todennäköistä. Samalla tavoitteena on, että oppilas tarvitsee vähitellen yhä vähemmän aikuisen apua ja toimii lopulta mahdollisimman itsenäisesti.
Aikuinen on osa oppimisympäristöä
Kun puhutaan oppimisympäristöstä, ajatellaan usein luokkatilaa, kalusteita tai visuaalisia tukia. Todellisuudessa myös aikuinen on tärkeä osa oppimisympäristöä.
Aikuisen tapa antaa ohjeita, odottaa vastausta, ohjata toimintaa ja antaa palautetta vaikuttaa merkittävästi siihen, miten oppilas oppii. Kun kaikki oppilaan kanssa työskentelevät aikuiset käyttävät samanlaisia toimintatapoja, koulupäivä muuttuu ennakoitavammaksi ja turvallisemmaksi.
Jokaisella tilanteella on opetuksellinen tavoite
Koulupäivä koostuu lukuisista tilanteista, joissa voidaan harjoitella uusia taitoja. Oppiminen ei tapahdu vain oppikirjojen äärellä.
Esimerkiksi askartelussa voidaan harjoitella:
- materiaalien tarkoituksenmukaista käyttöä
- hienomotoriikkaa
- työvaiheiden seuraamista
- jäljittelyä
- yhteistyötä.
Palikkaleikissä voidaan harjoitella:
- yhteistä leikkiä
- vuorottelua
- ongelmanratkaisua
- mielikuvitusleikkiä
- kommunikointia.
Kirjanurkkauksessa voidaan puolestaan tukea:
- yhteistä tarkkaavuutta
- sanavarastoa
- kysymyksiin vastaamista
- keskustelua
- tapahtumien ennakointia.
Kun aikuisella on selkeä käsitys siitä, mitä taitoa tilanteessa harjoitellaan, oppimisesta tulee tavoitteellisempaa.
Ohjaa mahdollisimman vähän – mutta riittävästi
Aikuisen tehtävänä ei ole tehdä asioita oppilaan puolesta, vaan auttaa häntä onnistumaan.
Jos oppilas tarvitsee tukea, sitä annetaan juuri sen verran kuin onnistuminen edellyttää. Kun taito alkaa vahvistua, tukea vähennetään asteittain.
Tätä kutsutaan promptien häivyttämiseksi, ja sen tavoitteena on mahdollisimman itsenäinen toiminta. Promptteja ja niiden käyttöä käsittelen tarkemmin omassa blogissani Tuen tasot (promptit) autismikirjon opetuksessa.
Anna aikaa ajatella ja toimia
Moni aikuinen auttaa oppilasta liian nopeasti.
Kun ohje on annettu, kannattaa pysähtyä hetkeksi ja antaa oppilaalle mahdollisuus vastata tai toimia itse. Muutaman sekunnin odotusaika voi ratkaista sen, ehtiikö oppilas käyttää jo oppimiaan taitoja vai tuleeko aikuinen tehneeksi tehtävän hänen puolestaan.
Itsenäinen onnistuminen vahvistaa oppimista enemmän kuin nopeasti annettu lisäapu.
Mallinna enemmän kuin selität
Pelkkä puhe ei aina riitä.
Autismikirjon oppilas hyötyy usein siitä, että aikuinen näyttää, miten tehtävä tehdään. Mallintaminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aikuinen näyttää, miten rakennetaan palikkatorni, pyydetään vuoroa, avataan kirja tai aloitetaan askartelu.
Monissa tilanteissa lyhyt malli on tehokkaampi kuin pitkä sanallinen selitys.
Käytä luonnollisia oppimistilanteita
Oppiminen tapahtuu koko koulupäivän ajan.
Ruokailu, välitunti, siirtymät, ulkoilu ja leikki tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia harjoitella esimerkiksi:
- kommunikointia
- vuorottelua
- odottamista
- toiminnanohjausta
- itsenäistymistä
- sosiaalisia taitoja.
Kun samoja taitoja harjoitellaan erilaisissa tilanteissa ja eri aikuisten kanssa, ne siirtyvät helpommin osaksi oppilaan arkea.
Huomaa pienetkin onnistumiset
Oppiminen rakentuu onnistumisten varaan.
Siksi aikuisen kannattaa antaa myönteistä palautetta aina, kun oppilas yrittää, osallistuu tai käyttää uutta taitoa. Palautteen ei tarvitse olla monimutkaista. Usein riittää lämmin hymy, kehu tai mahdollisuus jatkaa mielekästä toimintaa.
Positiivinen palaute lisää motivaatiota ja rohkaisee yrittämään uudelleen.
Yhteiset toimintatavat tukevat oppimista
Autismikirjon oppilas hyötyy siitä, että opettaja, koulunkäynninohjaaja ja muu henkilöstö toimivat samalla tavalla.
Yhteiset toimintatavat voivat koskea esimerkiksi:
- ohjeiden antamista
- odotusajan käyttöä
- visuaalisten tukien hyödyntämistä
- palautteen antamista
- siirtymätilanteita
- leikin ohjaamista
- työskentelyn tukemista.
Kun aikuiset toimivat johdonmukaisesti, oppilaan ei tarvitse opetella erilaisia toimintatapoja eri ihmisten kanssa. Tämä vähentää kuormitusta ja helpottaa uusien taitojen oppimista.
Lopuksi
Hyvä opetus rakentuu suunnitelmallisesta aikuisen toiminnasta. Oppilas tarvitsee onnistumisen kokemuksia, selkeitä odotuksia ja oikea-aikaista tukea. Kun oppimistilanteet suunnitellaan huolellisesti ja koko henkilöstö toimii yhteisten periaatteiden mukaisesti, oppilas saa parhaat mahdolliset edellytykset oppia ja toimia yhä itsenäisemmin.
Pienilläkin muutoksilla aikuisen omassa toiminnassa voi olla suuri vaikutus siihen, kuinka turvalliseksi, ennakoitavaksi ja oppimista tukevaksi koulupäivä muodostuu.
Lisää kommentti
Kommentit