Ennen kuin uusia taitoja voidaan opettaa tai arvioida, lapsen on tärkeää kokea vuorovaikutustilanne turvalliseksi. ABA:ssa tätä luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen rakentamista kutsutaan pairingiksi.
Mitä pairing on?
Pairing tarkoittaa uuden asian – esimerkiksi aikuisen, oppimistilanteen tai ympäristön – yhdistämistä johonkin, mikä on lapselle jo valmiiksi mieluisaa, kiinnostavaa tai turvallista. Tavoitteena on, että lapsi kokee aikuisen myönteisenä, ennakoitavana ja turvallisena henkilönä, jonka kanssa on hyvä olla vuorovaikutuksessa. Kun uusi ihminen tai tilanne yhdistyy toistuvasti myönteisiin kokemuksiin, lapsen on usein helpompi osallistua yhteiseen toimintaan ja myöhemmin myös oppimiseen.
Pairing ei ole menetelmä, jossa lasta houkutellaan tai painostetaan yhteistyöhön. Sen lähtökohtana on lapsen omien kiinnostuksen kohteiden arvostaminen ja niiden hyödyntäminen yhteyden rakentamisessa. Aikuinen liittyy lapsen maailmaan sen sijaan, että odottaisi lapsen heti mukautuvan aikuisen tavoitteisiin. Tämä edellyttää lapsen aloitteiden seuraamista, yhteisen huomion rakentamista ja myönteisten vuorovaikutuskokemusten luomista lapsen omista lähtökohdista.
Autistisille lapsille ennakoitavuus, tuttuus ja omat kiinnostuksen kohteet voivat tukea turvallisuuden tunnetta ja vähentää uuden tilanteen kuormittavuutta. Kun aikuinen rakentaa vuorovaikutusta näiden vahvuuksien varaan, lapsen on usein helpompi osallistua yhteiseen toimintaan omalla tavallaan.
Esimerkki pairingista
Ensimmäisillä tapaamiskerroilla tavoitteena ei ole vielä opettaa uusia taitoja tai asettaa lapselle vaatimuksia. Pairingin ensisijainen tavoite on rakentaa turvallinen ja myönteinen vuorovaikutussuhde. Tämän vuoksi myös kysymyksiä, kehotuksia ja muita vastaamista tai toimintaa edellyttäviä tilanteita pyritään aluksi käyttämään mahdollisimman vähän.
Lapsi rakentaa keskittyneesti junarataa eikä juuri kiinnitä huomiota uuteen aikuiseen. Sen sijaan, että aikuinen pyytäisi lasta tekemään tehtäviä tai kysyisi esimerkiksi: "Mikä juna tuo on?" tai "Saanko minäkin leikkiä?", hän istuutuu rauhallisesti lapsen lähelle, seuraa leikkiä ja kommentoi sitä ilman odotusta vastauksesta: "Tuo juna kulkee todella lujaa." Vähitellen aikuinen voi osallistua leikkiin lapsen aloitteiden mukaan esimerkiksi ojentamalla pyydetyn junan tai rakentamalla ratapalan lapsen osoittamaan paikkaan.
Lapselle syntyy kokemus siitä, että uusi aikuinen ei keskeytä tai muuta hänen toimintaansa eikä odota häneltä heti suoriutumista. Sen sijaan aikuinen liittyy mukaan lapsen maailmaan turvallisesti ja myönteisesti. Kun tällaisia kokemuksia kertyy, lapsen on usein helpompi hakeutua vuorovaikutukseen aikuisen kanssa ja osallistua myöhemmin myös uusiin oppimis- ja arviointitilanteisiin.
Kun lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja huomaa, että aikuinen ymmärtää hänen kiinnostuksen kohteitaan ja reagoi niihin myönteisesti, syntyy vähitellen luottamusta. Tämä luottamus luo perustan vuorovaikutukselle, oppimiselle ja myös luotettavalle havainnoinnille. Lapsen on helpompi näyttää omia taitojaan silloin, kun tilanne tuntuu turvalliselta eikä siihen liity painetta onnistua.
Juuri tästä syystä varhaisten vuorovaikutustaitojen arviointia kannattaa tehdä mahdollisimman luonnollisissa arjen tilanteissa. Leikki, yhteinen tekeminen ja muut lapselle mielekkäät hetket tarjoavat mahdollisuuden havainnoida, miten lapsi käyttää vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojaan spontaanisti.
Seuraavassa kirjoituksessa tarkastelemme, miten näitä taitoja voidaan havainnoida ja arvioida luonnollisissa tilanteissa sekä miten havainnot auttavat suunnittelemaan lapselle tarkoituksenmukaista tukea.
Lähteet
Hanley, G. P. (2014). Functional assessment of problem behavior: Dispelling myths, overcoming implementation obstacles, and developing new lore. Behavior Analysis in Practice, 7(1), 102–112.
Koegel, R. L., Koegel, L. K., Ashbaugh, K., & Bradshaw, J. (2014).The importance of early identification and intervention for children with or at risk for autism spectrum disorders. International Journal of Speech-Language Pathology, 16(1), 50–56.
Leaf, R., McEachin, J., Taubman, M., & Leaf, J. B. (2022). A Work in Progress: Behavior Management Strategies and a Curriculum for Intensive Behavioral Treatment of Autism (2nd ed.). DRL Books.
Schreibman, L., Dawson, G., Stahmer, A. C., ym. (2015). Naturalistic Developmental Behavioral Interventions: Empirically validated treatments for autism spectrum disorder. Journal of Autism and Developmental Disorders, 45(8), 2411–2428.
Sundberg, M. L. (2008). VB-MAPP: Verbal Behavior Milestones Assessment and Placement Program. AVB Press.
Lisää kommentti
Kommentit