Kun lapsi oppii kysymään – tiedon pyytäminen tukee myös AAC käyttävien lasten kommunikaatiota

Tiedon pyytäminen on oma kommunikointitaitonsa

Tiedon pyytäminen (mand for information) on käyttäytymisanalyysissä kuvattu kommunikointitaito, jossa lapsi käyttää kommunikaatiota saadakseen puuttuvan tiedon. Tavoitteena ei ole saada esinettä tai toimintaa, vaan tietoa, jonka avulla hän voi ratkaista ongelman, saavuttaa tavoitteensa tai toimia itsenäisemmin (Carbone & Coudron, 2012; Shillingsburg ym., 2019).

Toisin kuin tavaroiden tai toimintojen pyytäminen (esim. "Anna auto"), tiedon pyytämisessä lapsi kysyy esimerkiksi Missä? Kuka? Mitä? tai Milloin?. Saatu vastaus auttaa häntä etenemään tilanteessa ja toimii samalla vahvisteena.

Esimerkkejä arjesta

Missä?
Lapsi etsii kadonnutta lelua.
"Missä pallo on?"
Aikuinen: "Se on sängyn alla."
Lapsi hakee pallon.

Kuka?
Lapsi haluaa tietää, kenellä on haluttu esine.
"Kenellä on tabletti?"
Aikuinen: "Isosiskolla."

Mitä?
Lapsi haluaa tietää, mitä on ruokana.
"Mitä me syödään?"
Aikuinen: "Makaronilaatikkoa."

Milloin?
Lapsi tarvitsee tietoa päivän aikataulusta.
"Milloin mennään puistoon?"
Aikuinen: "Ruokailun jälkeen."

Näissä tilanteissa lapsi käyttää kommunikaatiota tiedon hankkimiseen, ei pelkästään esineiden tai toimintojen pyytämiseen.

Tiedon pyytäminen voidaan opettaa myös AAC avulla

Kansainvälinen tutkimus osoittaa, että myös puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja (AAC) käyttävät lapset voivat oppia tiedon pyytämistä systemaattisen opetuksen avulla.

Shillingsburgin, Maryan, Bartlettin ja Thompsonin (2019) tutkimuksessa autismikirjon lapsille opetettiin puhetta tuottavan kommunikointilaitteen avulla kysymyksiä, kuten "Kuka?" ja "Mikä?". Kaikki osallistujat oppivat pyytämään tietoa ja hyödyntämään saamiaan vastauksia löytääkseen haluamansa esineen tai tehdäkseen oikean valinnan.

Tutkimus osoittaa, että AAC ei ole pelkästään väline pyytää tavaroita tai toimintoja, vaan myös tehokas keino hankkia tietoa ja ratkaista arjen ongelmia.

Miten opetustilanne luodaan?

Tiedon pyytämistä harjoitellaan tilanteissa, joissa lapsella on aito tarve saada tietoa. Aikuinen järjestää tilanteen niin, että vastaus auttaa lasta saavuttamaan tavoitteensa.

Missä?
Suosikkipallo on siirretty paikkaan, jossa se ei ole näkyvissä. Lapsi haluaa pallon, mutta ei tiedä sen sijaintia.

Kuka?
Tabletti on toisessa huoneessa isosiskolla. Lapsi tarvitsee tiedon siitä, keneltä sitä voi pyytää.

Mitä?
Ruoka valmistuu keittiössä, mutta sitä ei vielä näy pöydässä. Lapsi haluaa tietää, mitä syödään.

Milloin?
Lapsi haluaa puistoon, mutta lähtö ei ole vielä ajankohtainen. Hän tarvitsee tietoa siitä, milloin sinne mennään.

Kaikissa tilanteissa sama periaate toistuu:

• aikuinen luo motivoivan tilanteen
• odottaa lapsen omaa aloitetta
• antaa tarvittaessa vihjeen (promptin)
• vastaa kysymykseen heti
• lapsi käyttää saamaansa tietoa tavoitteen saavuttamiseen.

Opetus kannattaa sitoa luonnollisiin tilanteisiin

Tiedon pyytämistä ei tarvitse harjoitella irrallisina tehtävinä. Oppiminen on usein tehokkainta silloin, kun kysymiselle syntyy aito tarve.

Esimerkiksi pukeutumistilanteessa aikuinen voi tarkoituksella jättää kengät toiseen huoneeseen. Lapsi tarvitsee kengät päästäkseen ulos, mutta ei tiedä niiden sijaintia.

Lapsi kysyy:

"Missä kengät?"

Aikuinen vastaa:

"Eteisessä."

Lapsi hakee kengät itse ja oppii samalla, että kysymällä saa hyödyllistä tietoa.

Promptit opetuksen tukena

Shillingsburgin ja kollegoiden (2019) tutkimuksessa tiedon pyytämistä opetettiin vähiten ohjaavasta voimakkaampaan ohjaukseen etenevällä mallilla. Jos lapsi ei kysynyt itsenäisesti, hänelle annettiin prompti eli vihje oikean kysymyksen tuottamiseksi.

Esimerkiksi lapsi etsii suosikkiautoaan, mutta ei löydä sitä. Aikuinen odottaa hetken, ja jos kysymystä ei kuulu, hän näyttää kommunikointilaitteesta kysymyssanan "Missä?" tai aloittaa lauseen: "Missä..."

Lapsi täydentää:

"Missä auto?"

Aikuinen vastaa:

"Auto on hyllyllä."

Kun lapsi alkaa käyttää kysymystä itsenäisesti, vihjeitä vähennetään asteittain.

Tilanteiden vaihtelu tukee oppimista

Tutkimuksessa tiedon pyytämistä harjoiteltiin vaihtelemalla tilanteita, joissa tieto oli välttämätöntä, ja tilanteita, joissa se oli jo valmiiksi saatavilla.

Tiedon pyytämistä vaativa tilanne:
Haluttu esine on piilotettu tai sen sijainti ei ole tiedossa. Kysyminen auttaa saavuttamaan tavoitteen.

Kontrollitilanne:
Esine on näkyvissä tai aikuinen kertoo sijainnin etukäteen, jolloin tiedon pyytämistä ei tarvita.

Näin lapsi oppii paitsi kysymään myös tunnistamaan, milloin tiedon pyytäminen on tarkoituksenmukaista.

Kohti aktiivista oppijaa

AAC-opetuksessa painottuvat usein pyytäminen, valitseminen ja kommentointi. Käyttäytymisanalyysissä tiedon pyytämistä pidetään kuitenkin omana kommunikointitaitonaan, joka tukee lapsen itsenäisyyttä, ongelmanratkaisua ja aktiivista osallistumista arkeen (Carbone & Coudron, 2012).

Kun lapsi oppii kysymään "Missä?", "Kuka?", "Mitä?" tai "Milloin?", hän ei opi ainoastaan uusia sanoja. Hän oppii käyttämään kommunikaatiota tiedon hankkimiseen, oman toimintansa ohjaamiseen ja ympäristönsä ymmärtämiseen – taitoja, jotka tukevat aktiivista osallistumista ja suurempaa itsenäisyyttä arjen tilanteissa.

Lähteet

Carbone, V. J., & Coudron, L. (2012). Teaching Language to Children with Autism and Other Developmental Disabilities.

Shillingsburg, M. A., Marya, V., Bartlett, B. L., & Thompson, T. M. (2019). Teaching mands for information using speech-generating devices: A replication and extension. Journal of Applied Behavior Analysis, 52, 1041–1057.