Kuka? Mitä? Missä? – Yksinkertainen lauserakenne tukee puhetta, lukemista ja kirjoittamista

Kuka? Mitä? Missä? – Yksinkertaisesta sanasta lauseeseen ja kuvailevaan kieleen

Moni lapsi oppii ensin yksittäisiä sanoja: koira, syö, pöytä. Kielen kehitys ei kuitenkaan pysähdy tähän, vaan etenee vaiheittain kohti lauseita ja lopulta kuvailevaa kieltä. Tätä etenemistä voidaan tukea selkeällä ja visuaalisella kuka–mitä–missä-mallilla.

Kehityspolku: sanasta lauseeksi

Kielen rakentumista voidaan havainnollistaa selkeänä etenemisenä:

1. Yksittäinen sana
Koira

2. Kahden sanan yhdistelmä
Koira nukkuu

3. Kolmen osan lause
Koira nukkuu sohvalla

Tämä kehityspolku on keskeinen, koska se näyttää lapselle ja aikuiselle, että lause ei ole yksi valmis kokonaisuus, vaan se rakentuu pienistä, yhdisteltävistä osista.

Kuka–mitä–missä-malli oppimisen tukena

Yksinkertainen kuka–mitä–missä-rakenne auttaa tekemään lauseen näkyväksi:

• Kuka? (toimija)
• Mitä tekee? (toiminta)
• Missä? (paikka)

Esimerkiksi:

Koira – nukkuu – sohvalla

Lapsi oppii siirtämään sanat oikeaan järjestykseen ja rakentamaan niistä merkityksellisen kokonaisuuden.

Visuaalinen tuki helpottaa oppimista

Monille lapsille, erityisesti autismikirjon lapsille ja AAC-menetelmiä käyttäville, kuvat tekevät kielen rakenteen näkyväksi. Värikoodatut kortit auttavat hahmottamaan eri kielen osia:

• kuka tekee
• mitä tehdään
• missä tapahtuu

Kun lapsi siirtää kortteja, hän etenee samalla tavalla kuin kielen kehityksessä:

yksittäinen sana → sanayhdistelmä → lause

Esimerkiksi:

• Koira
• Koira nukkuu
• Koira nukkuu sohvalla

Näin lapsi ei opi vain sanoja, vaan ymmärtää niiden yhdistämisen logiikan.

Ominaisuuksien lisääminen: kieli laajenee

Kun perusrakenne alkaa vakiintua, mukaan voidaan lisätä ominaisuuksia kuvaavia sanoja, kuten värejä, tunteita ja kokoja.

Esimerkiksi:

• Iloinen poika syö omenaa pöydässä
• Väsynyt tyttö nukkuu sängyllä
• Koira juoksee pihalla

Paikkoja voidaan myös tarkentaa:

• Poika istuu punaisella sohvalla
• Kissa nukkuu raidallisella matolla

Tässä vaiheessa kieli ei ole enää pelkkää toiminnan kuvausta, vaan siitä tulee tarkempaa ja kuvailevampaa.

PECS ja lausenauha osana samaa kehityspolkua

Samaa kehitysmallia voidaan hyödyntää myös PECS-kommunikoinnissa. PECSissä lapsi rakentaa viestin lausenauhaan, jossa kuvat asetetaan vasemmalta oikealle.

Kehitys etenee samalla tavalla:

1. vaihe
Minä haluan + omena

2. vaihe
Poika syö

3. vaihe
Poika syö omenaa

4. vaihe (kuvaileva lause)
Iloinen poika syö omenaa pöydässä

Näin PECS ei jää pelkäksi pyytämisen välineeksi, vaan laajenee kohti lausetasoista ja kuvailevaa kommunikointia.

Puheen harjoittelu luonnollisissa tilanteissa

Kortteja ja kuvia voidaan käyttää keskustelun tukena. Aikuinen mallintaa, lapsi täydentää ja vähitellen vastaa itsenäisesti.

Esimerkiksi:

• Kuka nukkuu? – Koira
• Mitä koira tekee? – Nukkuu
• Missä koira nukkuu? – Sohvalla

Kun mukaan lisätään ominaisuuksia:

• Millainen koira nukkuu? – Iso ja väsynyt

Tämä tukee siirtymää kuvista kohti puhetta ja lopulta itsenäistä kielellistä vastaamista.

Lukeminen ja kirjoittaminen samassa kehitysketjussa

Kun kuvien alla on sanat, lapsi yhdistää kirjoitetun kielen ja merkityksen. Harjoittelu etenee:

• kuva
• sana
• sanajärjestys
• lauseen rakentaminen
• kirjoittaminen

Sama tehtävä tukee yhtä aikaa:

• sanaston oppimista
• lauserakenteen ymmärtämistä
• lukemista
• kirjoittamista
• puheen tuottamista

Yhteys VB-MAPP:iin ja kielen osa-alueisiin

Tällainen kehityspolku tukee useita kielellisiä taitoja:

Tact-taidot
Lapsi nimeää kohteita, toimintoja ja ominaisuuksia.

Listener-taidot
Lapsi ymmärtää ja noudattaa sanallisia ohjeita.

Intraverbaalit taidot
Lapsi vastaa kysymyksiin ilman näkyvää vihjettä.

LRFFC-taidot
Lapsi ymmärtää ominaisuuksia, toimintoja ja luokkia.

Kyse ei ole yksittäisten sanojen oppimisesta, vaan kielen rakenteiden ja merkityssuhteiden ymmärtämisestä.

Kielen kehityksen lopputulos: joustava ilmaisu

Kun käytössä on useita toimijoita, toimintoja, kohteita, paikkoja ja ominaisuuksia, lapsi voi muodostaa suuren määrän erilaisia lauseita:

• Iloinen poika syö omenaa pöydässä
• Väsynyt tyttö juo maitoa keittiössä
• Iso koira juoksee pihalla
• Kissa nukkuu raidallisella matolla

Tämä vaihtelu tukee kielen yleistymistä ja estää mekaanisen ulkoa oppimisen.

Yhteenveto

Kielen kehitys voidaan nähdä selkeänä jatkumona:

yksittäinen sana → sanayhdistelmä → lause → kuvaileva lause → keskustelu

Kuka–mitä–missä-malli tekee tämän kehityksen näkyväksi ja ymmärrettäväksi. Kun siihen yhdistetään visuaaliset tuet, PECS ja AAC, lapsi ei opi vain sanoja, vaan oppii käyttämään kieltä tarkoituksenmukaisesti, joustavasti ja merkityksellisesti.

Tavoitteena ei ole yksittäinen oikea lause, vaan kyky rakentaa loputtomasti uusia lauseita – ja lopulta osallistua vuorovaikutukseen, jossa kieli toimii ajattelun ja kommunikaation välineenä.

Esimerkiksi:

• Tyttö syö pöydässä.
• Kissa nukkuu sängyllä.
• Poika leikkii pihalla.
• Koira juoksee metsässä.

Ominaisuuksien lisääminen lauseisiin

Kun perusrakenne kuka–mitä–missä alkaa vakiintua, samaan malliin voidaan lisätä myös ominaisuuksia kuvaavia sanoja, kuten värejä, kokoja ja tunteita.

Esimerkiksi:

• Iloinen poika syö omenaa pöydässä.
• Väsynyt tyttö nukkuu sängyllä.

Paikkaa voidaan tarkentaa:

• Poika istuu punaisella sohvalla.
• Kissa nukkuu raidallisella matolla.

Tällöin lause ei ole enää vain toiminnan kuvaus, vaan siitä tulee tarkempi ja merkityksellisempi. Lapsi oppii, että sama asia voidaan kuvata monella tavalla:

koira → iso koira → iso, iloinen koira

Yhteys PECSiin

Samaa periaatetta voidaan hyödyntää myös PECS-kommunikoinnissa. PECSissä lapsi rakentaa viestin lausenauhaan, johon kuvat asetetaan vasemmalta oikealle.

Aluksi lause on usein yksinkertainen, kuten:
“Minä haluan + omena.”

Taitojen kehittyessä lausenauhaa voidaan käyttää myös lausetasoiseen ja kuvailevaan kommunikointiin:

• Iloinen poika + syö + punaista omenaa + pöydässä

Lapsi harjoittelee samalla kuvien käyttöä, sanajärjestystä, ominaisuuksia sekä lausetasoista kommunikointia. Kun kuvat ovat siirrettäviä, samoista korteista voidaan muodostaa lukemattomia uusia yhdistelmiä, mikä tukee kielen yleistymistä eri tilanteisiin.

Puheen harjoittelua luonnollisella tavalla

Kortteja voidaan käyttää keskustelun tukena. Aikuinen voi mallintaa lauseen, pyytää lasta täydentämään sitä tai esittää kysymyksiä:

• Kuka syö?
• Mitä tyttö tekee?
• Missä tyttö syö?

Kun mukaan lisätään ominaisuuksia, kysymykset voivat tarkentua:

• Millainen poika syö?
• Minkä värisellä sohvalla hän istuu?

Harjoitus tukee sekä puheen tuottamista että kuullun ymmärtämistä.

Lukeminen ja kirjoittaminen samassa tehtävässä

Kun kuvien alla on sanat, lapsi yhdistää kirjoitetun sanan kuvaan. Seuraavaksi hän voi järjestää sanakortit oikeaan järjestykseen ja lopuksi kirjoittaa koko lauseen itse.

Näin samassa harjoituksessa yhdistyvät:

• sanaston oppiminen
• lauserakenteen hahmottaminen
• lukeminen
• kirjoittaminen
• puheen tuottaminen

Sama materiaali soveltuu varhaiskasvatukseen, erityisopetukseen sekä AAC:n ja PECSin käyttöön, jolloin eri taitoja voidaan harjoitella yhden selkeän rakenteen avulla.

Yhteys VB-MAPPiin

Tällainen materiaali tukee useita VB-MAPP-arvioinnin osa-alueita.

Tact-taidot (nimeäminen)
Lapsi nimeää toimijan, toiminnan, kohteen, paikan sekä niiden ominaisuuksia.

Listener-taidot (kuuntelutaidot)
Lapsi osoittaa oikean kuvan kuullessaan lauseen tai noudattaa sanallista ohjetta.

Intraverbaalit taidot
Lapsi vastaa kysymyksiin:

• Kuka?
• Mitä tekee?
• Millainen?
• Missä?

LRFFC-taidot
Lapsi tunnistaa ja yhdistää kohteita niiden ominaisuuksien, toimintojen ja luokkien perusteella.

Kyse ei siis ole vain kuvien nimeämisestä, vaan kielellisten suhteiden ymmärtämisestä ja lausetasoisen kommunikoinnin rakentamisesta.

Kuka–mitä–missä tukee myös keskustelutaitoja

Aluksi lapsi voi muodostaa lauseen kuvien avulla:

“Koira nukkuu sohvalla.”

Vähitellen kuvia ei enää tarvita, vaan samaa rakennetta voidaan harjoitella kysymysten avulla:

Kuka nukkuu sohvalla? – Koira.
Mitä koira tekee? – Nukkuu.
Missä koira nukkuu? – Sohvalla.

Kun mukaan lisätään ominaisuuksia:

Millainen koira nukkuu? – Iso ja iloinen.

Tällöin lapsi ei enää vastaa näkemäänsä kuvaan, vaan kuultuun kieleen ja omasta sanavarastostaan käsin. Tätä kutsutaan intraverbaaliseksi käyttäytymiseksi, joka on keskeinen osa sujuvaa keskustelua.

Loputtomasti uusia lauseita

Vaikka käytössä olisi vain noin 20 sanaa eri rooleissa (kuka, mitä tekee, mitä ja missä), niistä voidaan muodostaa hyvin suuri määrä erilaisia lauseita, kun sanoja yhdistellään eri tavoin. Pienestäkin sanavarastosta voidaan rakentaa runsaasti erilaisia ilmaisuja, mikä lisää harjoittelun mahdollisuuksia merkittävästi.

• Iloinen poika syö omenaa pöydässä.
• Väsynyt tyttö juo maitoa keittiössä.
• Iso kissa nukkuu raidallisella matolla.
• Koira juoksee pihalla.

Tällainen vaihtelu edistää taitojen yleistymistä ja ehkäisee sitä, että lapsi oppii vain ulkoa muutaman valmiin lauseen.

Yhteenveto

Yksinkertainen kuka–mitä–missä-rakenne on paljon enemmän kuin kieliharjoitus. Se on monipuolinen opetusväline, joka tukee puhetta, lukemista, kirjoittamista, kysymyksiin vastaamista ja lausetasoisen kielen rakentumista.

Kun mukaan lisätään ominaisuudet sekä PECS- ja AAC-näkökulma, harjoittelu laajenee pelkästä nimeämisestä kohti kuvailevaa, joustavaa ja merkityksellistä kommunikointia.

Selkeät, visuaaliset ja helposti muunneltavat materiaalit auttavat lasta siirtymään yksittäisistä sanoista kohti sujuvaa ja toimivaa kieltä – ensin lauseisiin, sitten keskusteluun ja lopulta tarinankerrontaan.

Lähteet

Greer, R. D., & Ross, D. E. (2008). Verbal Behavior Analysis: Inducing and Expanding New Verbal Capabilities in Children with Language Delays. Pearson.

Hart, B., & Risley, T. R. (1995). Meaningful Differences in the Everyday Experience of Young American Children. Brookes.

Justice, L. M., & Kaderavek, J. N. (2004). Embedded-explicit emergent literacy intervention. Language, Speech, and Hearing Services in Schools, 35(3), 201–211.

National Research Council. (2001). Educating Children with Autism.

Partington, J. W. (2010). ABLLS-R.

Skinner, B. F. (1957). Verbal Behavior.

Sundberg, M. L. (2008). VB-MAPP.

Sundberg, M. L., & Partington, J. W. (1998). Teaching Language to Children with Autism or Other Developmental Disabilities.