Vahvistajien arviointi – miten löydämme sen, mikä motivoi lasta? Reinforcer Assessment – Finding What Motivates the Child

Mikä on vahvistaja?

Vahvistaja on asia, toiminta tai tapahtuma, joka lisää käyttäytymisen todennäköisyyttä tulevaisuudessa.

Jos lapsi esimerkiksi pyytää keinumista ja saa sitä pyynnön jälkeen, keinuminen voi toimia vahvistajana. Jos taas kehu tai huomio eivät lisää käyttäytymistä, ne eivät kyseisessä tilanteessa välttämättä toimi vahvistajina.

Vahvistaja määritellään siis sen perusteella, miten se vaikuttaa käyttäytymiseen, ei sen perusteella, mitä aikuinen ajattelee lapsen pitävän mieluisana.

Vahvistajat ovat yksilöllisiä ja muuttuvia

Aikuisen tärkeä tehtävä on tunnistaa, mikä juuri sillä hetkellä motivoi lasta. Vahvistajat vaihtelevat:

• vireystilan mukaan
• tilanteen mukaan
• päivän mukaan
• kehityksen myötä

Lapsi voi myös kiinnittyä vahvasti johonkin suosikkiesineeseen tai -toimintaan. Oppimisen kannalta on kuitenkin hyödyllistä, että lapsella on käytössään useita erilaisia vahvistajia eri tilanteisiin.

Kuten Minjarez ja Bruinsma (2020) toteavat:

"Lapsella tulisi aina olla käytössään useampia erilaisia vahvistajia eri tilanteisiin."

Aistimieltymykset vahvistajien lähteenä

Autismikirjon lapsilla kiinnostuksen kohteet liittyvät usein aistikokemuksiin. Näitä voidaan hyödyntää vahvistajien laajentamisessa.

Visuaalisesti kiinnostunut lapsi voi nauttia esimerkiksi:

• saippuakuplista
• kimaltelevista leluista
• ilmapalloista
• pyörivistä esineistä

Liikkeestä nauttiva lapsi voi motivoitua:

• keinumisesta
• pyörivistä tuoleista
• tasapainolaudasta
• trampoliinista

Äänistä kiinnostunut lapsi voi pitää:

• soittimista
• musiikista
• äänikirjoista
• soivista leluista

Tuntoaistia hakeva lapsi voi nauttia:

• riisistä tai pavuista
• muovailuvahasta
• sormiväreistä
• vesileikeistä

Tavoitteena ei ole rajoittaa lapsen kiinnostuksen kohteita, vaan käyttää niitä oppimisen väylänä ja laajentaa niitä vähitellen uusiin kokemuksiin.

Näin löydät vahvistajia arjessa

Vahvistajien arviointi alkaa usein yksinkertaisesta havainnoinnista.

Kiinnitä huomiota esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

• Mihin lapsi hakeutuu itsenäisesti?
• Mitä hän pyytää toistuvasti?
• Minkä parissa hän viettää aikaa pisimpään?
• Mikä saa aikaan iloa tai innostusta?
• Mitä lapsi yrittää saada käsiinsä?

Jos lapsi palaa toistuvasti saman toiminnan tai esineen ääreen, kyseessä voi olla vahva vahvistaja.

Muista kuitenkin, että vahvistajat muuttuvat. Siksi lapsen kiinnostuksen kohteita kannattaa tarkastella säännöllisesti.

Vanhempien tieto on arvokasta

Vahvistajien arviointi voidaan aloittaa kyselyllä vanhemmille tai muille lapsen kanssa toimiville aikuisille.

Kyselyssä voidaan kartoittaa esimerkiksi:

• lelut ja materiaalit, joista lapsi pitää
• mieluisat toiminnot
• suosikkiruoat ja -juomat
• sosiaaliset tilanteet
• ihmiset, joiden seurassa lapsi viihtyy

Vanhemmat tuntevat usein lapsensa kiinnostuksen kohteet parhaiten, mutta havaintoja kannattaa täydentää systemaattisella seurannalla.

Systemaattinen vahvistaja-arviointi

Washingtonin yliopistossa kehitettyjä vahvistaja-arviointeja on hyödynnetty autismikirjon lasten opetuksen suunnittelussa (Schwartz ym., 2017).

Arvioinnissa lapselle esitellään erilaisia esineitä, leluja tai toimintoja järjestelmällisesti, ja havainnoidaan esimerkiksi:

• hakeutuuko lapsi kohteen luo itsenäisesti
• kuinka pitkään hän viipyy toiminnan parissa
• näkyykö iloa tai innostusta (esim. hymy, ääntely tai katsekontakti)
• palaako hän toiminnan pariin uudelleen

Tavoitteena on tunnistaa ne asiat, jotka todella lisäävät lapsen motivaatiota ja oppimista.

Vahvistaja-arviointi kommunikoinnin tukena

Vahvistajien tunnistaminen on erityisen tärkeää pyytämisen opetuksessa.

Jos lapsi ei aidosti halua jotakin asiaa, hänellä ei ole myöskään syytä pyytää sitä.

Samoja kiinnostuksen kohteita voidaan hyödyntää myös nimeämisen (tact) opetuksessa. Usein ensimmäiset sanat liittyvät juuri niihin asioihin, jotka ovat lapselle merkityksellisiä.

Näin vahvistajien arviointi toimii siltana motivaation, kommunikaation ja kielen kehityksen välillä.

Tutkimusvinkki

Charlop-Christy ja Charlop-Christy (2001) osoittivat, että motivaatioon perustuva kommunikoinnin opettaminen, kuten PECS-menetelmän alkuvaiheet, voi nopeuttaa kommunikoinnin kehittymistä.

Koegel ja Koegel (2006) puolestaan korostavat, että lapsen omien kiinnostuksen kohteiden hyödyntäminen lisää spontaania viestintää ja taitojen yleistymistä arkeen.

Käytännön vinkki ammattilaisille ja vanhemmille

Pidä lapsella käytössään useita erilaisia vahvistajia. Kun yksi menettää kiinnostavuutensa, toinen voi toimia edelleen oppimisen tukena.

Vahvistajien arviointi ei ole kertaluonteinen testi, vaan jatkuva prosessi, jossa lapsen muuttuvat kiinnostuksen kohteet huomioidaan osana arkea.

Lopuksi

Vahvistajien arviointi ei ole vain opetuksen tekninen yksityiskohta. Se on tapa ymmärtää, mikä on lapselle merkityksellistä ja miten oppiminen voidaan rakentaa hänen vahvuuksiensa ja kiinnostuksen kohteidensa varaan.

Kun tiedämme, mikä motivoi lasta, voimme rakentaa tilanteita, joissa oppiminen on mielekästä, vuorovaikutus palkitsevaa ja kommunikointi toimivaa.

Seuraavassa blogitekstissä siirryn tarkastelemaan nimeämistä (tact) – sitä, miten lapsi oppii kertomaan ympäröivästä maailmasta ja jakamaan kokemuksia muiden kanssa.

Lähteet

Charlop-Christy, M. H., & Charlop-Christy, K. (2001).

Koegel, R. L., & Koegel, L. K. (2006). Pivotal Response Treatments for Autism: Communication, Social, and Academic Development.

Minjarez, M., & Bruinsma, Y. (2020). Naturalistic Developmental Behavioral Interventions for Autism Spectrum.

Schwartz, I. S., ym. (2017). University of Washington reinforcement assessment materials.

Skinner, B. F. (1953). Science and Human Behavior.