Edellisissä kirjoituksissa käsittelin luonnollisia kehityksellis-behavioraalisia interventioita (NDBI) ja Pivotal Response Treatment -menetelmää (PRT), joissa oppiminen tapahtuu arjen tilanteissa lapsen motivaation ja kiinnostuksen kohteiden ohjaamana. Näiden menetelmien taustalla vaikuttaa yksi oppimisen keskeisimmistä periaatteista: vahvistaminen.
Mitä vahvistaminen tarkoittaa?
Vahvistaminen on oppimisen perusperiaate, jossa käyttäytymistä seuraa lapselle merkityksellinen seuraus. Kun tietty käyttäytyminen johtaa johonkin lapsen näkökulmasta mielekkääseen lopputulokseen, saman käyttäytymisen esiintyminen todennäköisesti lisääntyy tulevaisuudessa.
Yksinkertaistettuna:
Jos jokin toiminta kannattaa lapsen näkökulmasta, hän tekee sitä todennäköisemmin uudelleen.
Tämä periaate ei koske vain opetustilanteita tai kuntoutusta, vaan kaikkea oppimista arjessa.
Vahvistaminen ei ole sama asia kuin palkitseminen
Vahvistaminen ymmärretään joskus virheellisesti pelkäksi palkitsemiseksi. Käyttäytymisanalyysin näkökulmasta käyttäytymisen seuraus on vahvistaja vain silloin, kun se lisää kyseisen käyttäytymisen esiintymistä tulevaisuudessa.
Toisin sanoen vahvistajaa ei määritä se, mitä aikuinen pitää palkitsevana, vaan se, miten seuraus vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen.
Vahvistaminen tapahtuu usein hyvin tavallisissa arjen tilanteissa:
- lapsi pyytää lelua → saa lelun
- lapsi katsoo aikuista → aikuinen vastaa hymyyn tai huomioon
- lapsi yrittää sanoa sanan → saa haluamansa esineen
- lapsi osallistuu yhteiseen toimintaan → toiminta jatkuu
- lapsi ottaa kontaktin toiseen lapseen → yhteinen leikki käynnistyy
Näissä tilanteissa tärkeää ei ole jokin erillinen palkinto, vaan yhteys käyttäytymisen ja sen seurauksen välillä.
Miksi vahvistaminen on keskeistä autismikirjon kuntoutuksessa?
Monet oppimisen haasteet eivät liity siihen, etteikö lapsi voisi oppia taitoa, vaan siihen, että oppimista ylläpitävät seuraukset eivät aina ole samoja kuin tyypillisesti kehittyvillä lapsilla.
Esimerkiksi:
- motivaatio ei välttämättä kohdistu vuorovaikutukseen
- viestinnän merkitystä ei ole vielä opittu
- sosiaaliset seuraukset, kuten kehuminen tai huomio, eivät aina toimi vahvistajina samalla tavalla kuin muilla lapsilla
Tällöin vahvistaminen toimii siltana oppimiseen. Sen avulla lapsi oppii yhteyden oman toimintansa ja ympäristön tapahtumien välillä.
Lapsi voi vähitellen oivaltaa:
"Kun kommunikoin, saan jotakin minulle tärkeää."
Tämä oivallus muodostaa perustan myöhemmälle kielen, sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutuksen kehitykselle.
Vahvistaminen ja motivaatio kulkevat yhdessä
Motivaatio on oppimisen liikkeellepaneva voima. Kun lapsi haluaa jotakin, hän on usein valmis ponnistelemaan sen saavuttamiseksi – myös viestimään siitä.
Siksi tehokas vahvistaminen perustuu lapsen omien kiinnostuksen kohteiden huomioimiseen. Aikuinen tarkkailee, mistä lapsi pitää, ja rakentaa oppimistilanteita näiden kiinnostuksen kohteiden ympärille.
Tutkimuksissa on havaittu, että lapsen omien kiinnostuksen kohteiden hyödyntäminen lisää spontaania viestintää ja tukee taitojen yleistymistä arjen tilanteisiin (Koegel & Koegel, 2006).
Vahvistaminen arjen tilanteissa
Vahvistaminen toimii usein parhaiten silloin, kun se tapahtuu luonnollisissa tilanteissa osana arkea.
Leikki
Lapsi rakentaa palikoilla. Aikuinen liittyy mukaan ja seuraa lapsen kiinnostuksen kohteita. Yhteinen leikki jatkuu, mikä vahvistaa vuorovaikutusta.
Ruokailu
Lapsi pyytää lisää ruokaa eleellä, kuvalla tai sanalla. Hän saa sitä heti, jolloin viestintä vahvistuu.
Ulkoilu
Lapsi osoittaa keinua tai pyytää vauhtia. Aikuinen reagoi välittömästi, jolloin lapsi oppii, että omilla aloitteilla voi vaikuttaa ympäristöön.
Näissä tilanteissa vahvistaminen ei ole erillinen harjoitus, vaan luonnollinen osa vuorovaikutusta.
Vahvistamisen laatu on tärkeämpää kuin määrä
Kaikki vahvistaminen ei ole yhtä tehokasta. Oppimisen kannalta erityisen tärkeitä ovat:
- välittömyys – seuraus tulee nopeasti käyttäytymisen jälkeen
- selkeys – yhteys käyttäytymisen ja seurauksen välillä on helposti havaittavissa
- merkityksellisyys – seuraus on lapselle aidosti tärkeä
Jos yhteys käyttäytymisen ja seurauksen välillä jää epäselväksi tai seuraus ei ole lapselle merkityksellinen, oppiminen hidastuu.
Kohti luonnollisia ja sosiaalisia vahvistajia
Oppimisen alkuvaiheessa vahvistajina toimivat usein konkreettiset asiat, kuten lelut, mieluisat ruoat tai kiinnostavat toiminnot.
Tavoitteena on kuitenkin, että ajan myötä yhä useammat luonnolliset ja sosiaaliset seuraukset alkavat ylläpitää käyttäytymistä.
Esimerkiksi:
- kommunikointi helpottaa omien tarpeiden ilmaisemista
- yhteinen toiminta muuttuu itsessään mielekkääksi
- vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa alkaa tuottaa iloa
- lapsi hakeutuu yhä useammin jakamaan kokemuksiaan muiden kanssa
Näin oppiminen alkaa vähitellen rakentua yhä enemmän luonnollisten arjen seurausten varaan.
Lopuksi
Vahvistaminen ei ole yksittäinen menetelmä tai tekniikka, vaan yksi oppimisen perustavanlaatuisista mekanismeista. Kun lapsi huomaa, että hänen toimintansa vaikuttaa ympäristöön mielekkäällä tavalla, syntyy pohja uusien taitojen oppimiselle.
Autismikirjon kuntoutuksessa vahvistaminen auttaa rakentamaan yhteyttä lapsen toiminnan ja sen seurausten välille. Tämä yhteys tukee erityisesti kommunikaation, vuorovaikutuksen ja sosiaalisten taitojen kehittymistä.
Seuraavassa kirjoituksessa tarkastelen pyytämistä eli mandia, joka on usein ensimmäinen vaihe toimivan kommunikaation rakentumisessa.
Lähteet
Koegel, R. L., & Koegel, L. K. (2006). Pivotal Response Treatments for Autism: Communication, Social, and Academic Development.
Skinner, B. F. (1953). Science and Human Behavior.
Skinner, B. F. (1957). Verbal Behavior.
Lisää kommentti
Kommentit