Edellisessä blogitekstissä käsittelin Discrete Trial Training -menetelmää (DTT) ja sen soveltamista myös pöydän äärestä arjen tilanteisiin. DTT edustaa jäsenneltyä ja systemaattista opetusta, jossa taidot pilkotaan pieniin osiin ja opetetaan toistojen kautta.
Autismikirjon kuntoutuksessa tämä ei kuitenkaan ole ainoa tapa oppia. Viime vuosikymmeninä rinnalle on vahvistunut lähestymistapa, jossa oppiminen tapahtuu yhä enemmän arjen tilanteissa, leikin ja vuorovaikutuksen lomassa.
Tätä kokonaisuutta kutsutaan usein luonnollisiksi kehityksellis-behavioraalisiksi interventioiksi (Naturalistic Developmental Behavioral Interventions, NDBI).
NDBI – kun ABA ja kehityksellinen näkökulma yhdistyvät
NDBI-menetelmät (Naturalistic Developmental Behavioral Interventions) kuvataan viitekehyksenä, joka yhdistää kaksi tutkimusperustaista lähestymistapaa: sovelletun käyttäytymisanalyysin (ABA) ja kehityksellisen oppimisen teoriat.
ABA tuo mukaan oppimisen periaatteet, kuten:
- vahvistaminen (reinforcement)
- käyttäytymisen systemaattinen muokkaaminen
- taitojen opettaminen vaiheittain
Kehityksellinen näkökulma puolestaan korostaa:
- lapsen aloitteita
- motivaatiota
- vuorovaikutusta
- oppimista luonnollisissa tilanteissa
Nämä kaksi lähestymistapaa yhdistyvät NDBI-menetelmissä niin, että taitoja opetetaan arjessa ja lapselle merkityksellisissä tilanteissa, kuten leikissä, vuorovaikutuksessa ja päivittäisissä rutiineissa. Oppiminen ei ole sidottu tiettyyn paikkaan tai erilliseen harjoitustuokioon, vaan se tapahtuu siellä, missä lapsen kiinnostus ja toiminta jo valmiiksi ovat.
Keskeisiä piirteitä ovat:
- toiminnallisten taitojen opettaminen arjen tilanteissa
- lapsen motivaation ja sitoutumisen vahvistaminen
- oppimisen vieminen luonnollisiin vuorovaikutustilanteisiin
- lapsen kiinnostuksen kohteiden hyödyntäminen opetuksessa
Aikuinen huomaa, että lapsi on kiinnostunut pallon vierittämisestä. Hän vierittää pallon lapselle ja mallintaa samalla sanan “pallo”. Lapsen reaktiota odotetaan tilanteen mukaisesti – esimerkiksi katsetta, elettä, pallon takaisin vierittämistä tai sanan toistoa – ja kaikki yritykset vuorovaikutukseen voidaan vahvistaa. Tällöin oppiminen tapahtuu osana mielekästä leikkiä, jossa itse toiminta toimii vahvisteena. Oppimistavoitteet voidaan tarvittaessa pilkkoa hyvin pieniin, selkeisiin osataitoihin.
PRT – luonnollinen ABA käytännössä
Yksi tunnetuimmista NDBI-malleista on Pivotal Response Treatment (PRT). Se on esimerkki siitä, miten ABA-periaatteita voidaan toteuttaa luonnollisessa vuorovaikutuksessa.
PRT:ssä keskeistä ei ole yksittäisten taitojen harjoittelu irrallisina tehtävinä, vaan niin sanottujen “pivotaalisten” ydintaitojen, kuten motivaation ja aloitteellisuuden, vahvistaminen. Ajatuksena on, että kun keskeisiä perustaitoja vahvistetaan, ne heijastuvat laajemmin muihin taitoalueisiin. Yhden taidon oppiminen voi tällöin tukea useiden muiden taitojen kehittymistä.
Esimerkiksi jaettu huomio on yksi tällainen keskeinen taito: kun lapsi oppii suuntaamaan huomionsa toiseen ihmiseen ja yhteiseen toimintaan, se tukee samalla kielen kehitystä, vuorovaikutusta ja oppimista arjen tilanteissa.
PRT:tä korostuvat esimerkiksi:
- lapsen kiinnostuksen seuraaminen
- oppimistilanteiden rakentaminen arkeen
- luonnollinen vahvistaminen (esim. lelu tai toiminta itsessään palkkiona)
- yritysten vahvistaminen, ei vain oikeiden vastausten
- taitojen harjoittelu vaihtelevissa tilanteissa
PRT:tä käytetään usein esimerkiksi kielen kehityksen tukemisessa, leikkitaitojen vahvistamisessa ja vuorovaikutuksen lisäämisessä.
Miten NDBI eroaa DTT:stä?
DTT ja NDBI eivät ole toistensa vastakohtia, vaan eri painotuksia samassa oppimisen viitekehyksessä.
DTT:
- strukturoitu
- opettajajohtoinen
- selkeä ärsyke–vastaus–vahvistus -rakenne
- usein pöydän ääressä tapahtuva
NDBI:
- luonnollinen ympäristö
- lapsilähtöinen vuorovaikutus
- oppiminen leikissä ja arjessa
- motivaatio keskiössä
Käytännössä monet nykyaikaiset kuntoutusohjelmat sijoittuvat näiden väliin, eivätkä ole puhtaasti jompaakumpaa.
“Moderni ABA” vai hyvä opetus?
NDBI-menetelmiä on joskus kuvattu myös “modernina ABA”. Tällä viitataan siihen, että ABA perusperiaatteet säilyvät, mutta toteutus tapahtuu kehityksellisemmässä ja luonnollisemmassa ympäristössä.
Toisaalta voidaan yksinkertaistaa, että kyse on myös hyvästä opetuksesta – oppimisesta, joka rakentuu motivaatioon, vuorovaikutukseen ja toiminnallisuuteen.
Lopuksi
Luonnolliset interventiot eivät korvaa strukturoituja opetusmenetelmiä, mutta ne laajentavat ymmärrystä siitä, missä ja miten oppiminen tapahtuu.
Autismikirjon kuntoutuksessa keskeinen kysymys ei ole vain mitä opetetaan, vaan myös missä, miten ja millä tavalla motivaatio ja vuorovaikutus rakennetaan.
Seuraavissa kirjoituksissa tarkastelen tarkemmin, miten luonnollisia menetelmiä voidaan soveltaa käytännössä arjen tilanteissa – ja miten ne voivat täydentää strukturoituja opetusmuotoja, kuten DTTä.
Lisää kommentti
Kommentit