Pairing leikin monipuolistamisessa

Pairingia on käsitelty aiemmassa kirjoituksessa vuorovaikutussuhteen ja luottamuksen rakentamisen näkökulmasta. Tässä tekstissä tarkastellaan samaa periaatetta hieman eri kulmasta: miten pairingia voidaan hyödyntää leikin monipuolistamisessa ja lapsen kiinnostuksen kohteiden laajentamisessa arjen tilanteissa.

Mitä pairing tarkoittaa?

Pairing tarkoittaa uuden asian yhdistämistä johonkin, mikä on lapselle jo valmiiksi mieluisaa, turvallista ja motivoivaa. ABA:ssa käsitteellä viitataan tilanteisiin, joissa uusia taitoja, leikkejä tai toimintoja rakennetaan lapsen olemassa olevien kiinnostuksen kohteiden varaan. Tavoitteena on, että uusi toiminta tuntuu lapselle mielekkäältä ja lähestyttävältä.

Ajatus on yksinkertainen:

tuttu kiinnostus tai miellyttävä kokemus + uusi elementti = helpompi lähestyä ja omaksua

Kun uusi leikki tai toiminta liittyy johonkin tuttuun ja motivoivaan, lapsen ei tarvitse kohdata kaikkea täysin uutena. Tuttu elementti toimii sillan tavoin, joka tekee uuden tutkimisesta helpompaa ja turvallisempaa.

Pairingia voidaan hyödyntää monissa arjen tilanteissa:

• leikissä ja leikin laajentamisessa
• oppimisessa
• sosiaalisissa tilanteissa
• arjen siirtymissä
• uusien taitojen harjoittelussa

Tärkeää on, että lapsen kiinnostuksen kohteita ei nähdä rajoitteena, vaan lähtökohtana uuden rakentamiselle.

Miksi pairing toimii leikin monipuolistamisessa?

Lapselle tuttu ja kiinnostava leikki luo turvallisen pohjan, jonka varaan voidaan lisätä uusia elementtejä. Kun uusi asia ei tule irrallisena tai vaatimuksena, vaan osaksi jo mielekästä kokonaisuutta, lapsi usein hyväksyy sen helpommin.

Monille lapsille kiinnostuksen kohteet auttavat:

• keskittymään leikkiin pidempään
• säätelemään kuormitusta
• pysymään vuorovaikutuksessa
• motivoitumaan uusiin kokeiluihin

Siksi uuden lelun, idean tai toimintatavan tuominen tutun leikin rinnalle voi vähitellen lisätä leikin joustavuutta ja monipuolisuutta.

Pairing leikin monipuolistamisessa

Pairingia voidaan käyttää erityisesti leikin laajentamiseen siten, että lapsen oma kiinnostus säilyy lähtökohtana.

Tuttu leikki pohjana

Jos lapsi leikkii esimerkiksi autoilla:

• värejä voidaan tuoda mukaan autojen kautta
• vuorottelua voidaan harjoitella ajoradalla
• uusia hahmoja voidaan lisätä liikenteeseen
• reittejä voidaan laajentaa vähitellen

Uusi elementti ei korvaa vanhaa leikkiä, vaan liittyy siihen.

Uuden elementin lisääminen

Uusi lelu tai leikkitapa tuodaan mukaan niin, että se liittyy lapsen nykyiseen toimintaan.

Esimerkiksi pehmodinosauruksen rinnalle voidaan tuoda:

• toinen eläin
• auto
• pieni rakennus tai hahmo

Uutta ei pakoteta käyttöön, vaan se tarjotaan osaksi yhteistä leikkiä.

Lempeät valintatilanteet

Valintojen avulla voidaan tukea joustavuutta ilman painetta.

Esimerkiksi:

"Onko tänään dinosauruksen vuoro vai auton vuoro liittyä leikkiin?"

Lapsi saa itse päättää, eikä kumpikaan vaihtoehto ole “oikea” tai “väärä”.

Vähittäinen laajeneminen

Leikin monipuolistuminen tapahtuu usein pienin askelin:

• lapsi huomaa uuden elementin
• hän tarkkailee sitä
• hän koskee tai kokeilee sitä
• hän ottaa sen hetkellisesti mukaan
• lopulta se voi tulla osaksi omaa leikkiä

Tämä tapahtuu parhaiten ilman painetta ja lapsen oman kiinnostuksen tahdissa.

Pairing ei ole leikin ohjaamista

Pairingin tarkoitus ei ole muuttaa lapsen leikkiä “oikeanlaiseksi” tai ohjata sitä ennalta määriteltyyn suuntaan. Tavoitteena on rakentaa silta tutun ja uuden välille niin, että lapsi voi itse laajentaa leikkiään turvallisesti ja omaehtoisesti.

Kun uusi elementti liittyy myönteiseen ja jo toimivaan leikkiin, syntyy usein enemmän joustavuutta, uteliaisuutta ja halua kokeilla uutta.

Käytännön esimerkki pairingista

Lapsi leikkii toistuvasti pehmodinosauruksella, joka on hänelle tärkeä ja turvallinen lelu. Sen sijaan, että leikkiä yritettäisiin muuttaa, aikuinen liittyy mukaan dinosauruksen kautta.

Aikuinen tuo leikkiin rinnalle uuden hahmon, esimerkiksi pienen pehmoketun, joka “tulee dinosauruksen kaveriksi”. Uutta lelua ei pakoteta käyttöön, vaan se saa olla mukana leikin sivussa tai vuorotellen.

Aikuinen voi esimerkiksi:

• tehdä uudella hahmolla ääniä tai liikkeitä
• antaa sen “tulla mukaan” dinosauruksen rinnalle
• käyttää sitä leikin sivuhahmona
• odottaa lapsen omaa kiinnostusta

Joskus lapsi haluaa itse valita:

"Kuunteleeko dinosaurus vai kettu tätä kirjaa?"

Tärkeää on, että tuttu leikki säilyy turvallisena pohjana ja uusi elementti tulee sen rinnalle ilman painetta.

Vähitellen lapsi voi:

• vilkaista uutta lelua
• koskea siihen
• ottaa sen hetkeksi mukaan
• yhdistää sen omaan leikkiinsä

Kiinnostus syntyy usein juuri näin: tutun ja turvallisen kautta, ei vaatimalla.

Lähteet

Hanley, G. P. (2014). Functional assessment of problem behavior: Dispelling myths, overcoming implementation obstacles, and developing new lore. Behavior Analysis in Practice, 7(1), 102–112.

Koegel, R. L., Koegel, L. K., Ashbaugh, K., & Bradshaw, J. (2014). The importance of early identification and intervention for children with or at risk for autism spectrum disorders. International Journal of Speech-Language Pathology, 16(1), 50–56.

Leaf, R., McEachin, J., Taubman, M., & Leaf, J. B. (2022). A Work in Progress: Behavior Management Strategies and a Curriculum for Intensive Behavioral Treatment of Autism (2nd ed.). DRL Books.

Schreibman, L., Dawson, G., Stahmer, A. C., ym. (2015). Naturalistic Developmental Behavioral Interventions: Empirically validated treatments for autism spectrum disorder. Journal of Autism and Developmental Disorders, 45(8), 2411–2428.

Sundberg, M. L. (2008). VB-MAPP: Verbal Behavior Milestones Assessment and Placement Program. AVB Press.