Systemaattinen havainnointi arjen tilanteissa

Lapsen taitoja voidaan arvioida luonnollisissa arjen tilanteissa, joissa hän toimii tutussa ympäristössä yhdessä vanhempien, sisarusten, ikätovereiden tai muiden aikuisten kanssa. Tällainen arviointi täydentää strukturoituja arviointimenetelmiä ja auttaa ymmärtämään, miten lapsi käyttää taitojaan jokapäiväisessä elämässä.

Luonnollinen arviointi perustuu systemaattiseen havainnointiin. Tavoitteena ei ole selvittää vain, mitä lapsi osaa pyydettäessä, vaan myös sitä, mitä hän tekee oma-aloitteisesti, miten hän toimii vuorovaikutuksessa ja kuinka hän käyttää taitojaan erilaisissa tilanteissa.

Mitä luonnollisessa arvioinnissa voidaan havainnoida?

1. Yhteinen tarkkaavuus

• Seuraako lapsi aikuisen katsetta tai osoitusta?
• Osoittaako hän kiinnostavia kohteita toisille?
• Jakavatko lapsi ja aikuinen huomionsa samaan asiaan?

2. Kommunikointi

• Tekeekö lapsi oma-aloitteisia aloitteita?
• Pyytääkö hän asioita tai apua spontaanisti?
• Kommentoiko hän ympäristöään tai jakaa kokemuksiaan?
• Vastaako hän toisten aloitteisiin?

3. Leikkitaidot

• Käyttääkö lapsi leluja tarkoituksenmukaisesti?
• Eteneekö leikki toiminnallisesta leikistä mielikuvitus- ja roolileikkiin?
• Osallistuuko hän yhteiseen leikkiin?

4. Jäljittelytaidot

• Jäljitteleekö lapsi aikuisen liikkeitä, ääniä tai leikkitoimintoja?
• Matkiiko hän eleitä, ilmeitä tai toimintasarjoja?
• Ilmeneekö jäljittely spontaanisti arjessa tai leikissä?
• Hyödyntääkö lapsi mallia oppimisessa?

5. Sosiaalinen vuorovaikutus

• Ottaako lapsi kontaktia toisiin?
• Jaksaako hän ylläpitää yhteistä toimintaa?
• Odottaako hän vuoroaan?
• Reagoiko hän toisten aloitteisiin ja tunteisiin?

6. Kirjojen katselu ja kuvien käsittely

• Seuraako lapsi yhteistä lukuhetkeä?
• Osoittaako tai nimeääkö hän kuvia?
• Vastaaako hän kirjan tapahtumiin liittyviin kysymyksiin?
• Kuinka pitkään hän jaksaa keskittyä yhteiseen katseluun?

7. Sinnikkyys ja yrittäminen

• Yrittääkö lapsi uudelleen epäonnistuessaan?
• Pysyykö hän vuorovaikutuksessa, vaikka ei saa heti haluamaansa?
• Hakeeko hän aktiivisesti aikuisen huomiota tai apua?

8. Taitojen yleistyminen

• Käyttääkö lapsi taitoja eri ympäristöissä?
• Toimiiko hän samalla tavalla eri ihmisten kanssa?
• Siirtyvätkö taidot uusiin tilanteisiin ilman erillistä ohjausta?
• Yleistyvätkö opitut taidot arjessa?

Esimerkkejä arjen havainnoinnista

Eri arjen tilanteet tuovat esiin erilaisia taitoja. Siksi luonnollinen arviointi perustuu useisiin havaintoihin eri tilanteissa eikä yksittäiseen tilanteeseen. Seuraavaksi on kerrottu esmerkkejä kolmesta eri arjen otollisesta tilanteesta havaintojen tekemiselle.

Esimerkki 1: Ruokailutilanne (aloitteiden tekeminen /omien tarpeiden ilmaisu /pyytämisen arviointi) mikä näistä?

Tilanne

Lapsi on ruokailutilanteessa kotona tai varhaiskasvatuksessa.

Havainto

Lapsi katsoo ruokaa tai juomaa ja osoittaa sitä tai ottaa siihen suuntaa, mutta ei vielä ilmaise tarvettaan sanallisesti tai muilla selkeillä keinoilla. Hän saattaa odottaa aikuisen tarjoavan tai hakea itse ilman, että tekee selkeän pyynnön. Joskus hän reagoi, kun aikuinen tarjoaa vaihtoehtoja, mutta oma-aloitteinen pyytäminen on vielä vähäistä.

Mitä havainnot kertovat?

Lapsella on selkeä kiinnostus ja tarve viestiä, mutta pyytämisen taidot eivät vielä ole vakiintuneet spontaaniksi osaksi arjen tilanteita.

Mahdolliset tavoitteet

• vahvistaa spontaania pyytämistä arjen rutiineissa
• tukea kommunikatiivisten aloitteiden käyttöä
• lisätä eri viestintätapojen (puhe, eleet, kuvat) käyttöä pyytämisessä
• vahvistaa aloitteellista vuorovaikutusta arjen tilanteissa

Jos taito ei vielä onnistu luonnollisessa tilanteessa

Ruokailutilanteessa pyytämistä voidaan tarvittaessa tukea strukturoimmin arjen sisällä. Aikuinen voi esimerkiksi pysäyttää tilanteen hetkeksi ja mallintaa selkeän pyynnön (esim. sana, ele tai kuva) ennen kuin toive toteutetaan. Muutaman onnistuneen harjoittelun jälkeen palataan takaisin tavalliseen ruokailuun, jossa lapsella on mahdollisuus käyttää taitoa spontaanisti.

Esimerkki 2: Yhteinen lukuhetki

Tilanne

Aikuinen ja lapsi katsovat kuvakirjaa yhdessä.

Havainto

Lapsi selaa kirjaa kiinnostuneena ja pysähtyy toistuvasti saman eläinkuvan kohdalle. Hän ei osoita kuvia eikä nimeä niitä, vaikka aikuinen kysyy: “Missä on koira?” tai “Mikä tämä on?” Lapsi etsii samaa kuvaa uudelleen tai kääntelee sivuja nopeasti. Hän ei seuraa aikuisen osoittamista eikä osallistu yhteiseen keskusteluun.

Mitä havainnot kertovat?

Lapsi on kiinnostunut kirjasta, mutta yhteinen tarkkaavuus ja vuorovaikutteinen kirjan katselu ovat vielä kehittymässä.

Mahdolliset tavoitteet

• yhteisen tarkkaavuuden vahvistaminen
• kuvien osoittamisen harjoittelu
• nimeämisen lisääminen luonnollisissa tilanteissa
• osallistumisen tukeminen yhteisessä lukuhetkessä

Jos taito ei vielä onnistu luonnollisessa tilanteessa

Jos lapsi ei vielä osoita tai nimeä kuvia spontaanisti, lukuhetkeä voidaan hetkeksi hidastaa ja keskittyä yhteen tai kahteen kuvaan. Aikuinen mallintaa osoittamista ja osallistumista yhteiseen tarkasteluun sekä rohkaisee lasta mukaan vuorovaikutukseen. Muutaman onnistuneen toiston jälkeen palataan takaisin tavalliseen lukemiseen. Näin harjoittelu pysyy osana yhteistä tilannetta eikä irtaudu arjen vuorovaikutuksesta.

Esimerkki 3: Autoleikki

Tilanne

Aikuinen ja lapsi leikkivät autoilla lattialla.

Havainto

Lapsi ajaa autoa ja seuraa kiinnostuneena aikuisen toimintaa. Aikuinen ajaa auton autotalliin ja sanoo: “Auto menee talliin.” Lapsi ei jäljittele toimintaa vaan jatkaa omaa leikkiään. Hän ei osallistu vuorotteluun, vaan ottaa molemmat autot itselleen. Aikuisen mallintama leikki kiinnostaa häntä, mutta hän ei vielä liity siihen.

Mitä havainnot kertovat?

Lapsella on kiinnostusta ja valmiuksia, mutta leikkitoimintojen jäljittely, vuorottelu ja yhteinen leikki ovat vielä kehittymässä.

Mahdolliset tavoitteet

• leikkitoimintojen jäljittelyn vahvistaminen
• vuorottelun lisääminen
• yhteisen leikin rakentaminen
• leikin laajentaminen yksittäisistä toiminnoista sarjoiksi

Jos taito ei vielä onnistu luonnollisessa tilanteessa

Jos lapsi ei vielä jäljittele leikkitoimintoja spontaanisti, leikkiä ei keskeytetä. Aikuinen pysähtyy hetkeksi mallintamaan yhden yksinkertaisen toiminnon (esim. auton ajaminen talliin) ja rohkaisee lasta kokeilemaan samaa. Toistoja tehdään muutama, minkä jälkeen palataan vapaaseen leikkiin. Näin taito harjoitellaan siinä ympäristössä, jossa sitä myös tarvitaan.

Jäljittelyn sekä pyytämisen ja nimeämisen taitojen tarkempi harjoittelu ja eteneminen on kuvattu erillisissä blogitekstei

Miten havainnoista muodostuu tavoitteita?

Luonnollisessa arvioinnissa tavoitteet perustuvat siihen, mitä lapsi tekee spontaanisti ja missä hän tarvitsee tukea. Yksittäinen suoritus ei määritä tavoitetta, vaan kokonaiskuva useista tilanteista.

Jos taito ei vielä näy luonnollisesti, sitä voidaan harjoitella hetkellisesti ohjatummin osana samaa tilannetta. Kun lapsi onnistuu, harjoittelu siirtyy nopeasti takaisin luonnolliseen vuorovaikutukseen. Tavoitteena on, että taidot alkavat yleistyä arkeen ja näkyä spontaanisti.

Lähteet

Bruner, J. S. (1983). Child’s Talk: Learning to Use Language.
Carpenter, M., Nagell, K., & Tomasello, M. (1998). Social cognition, joint attention, and communicative competence from 9 to 15 months of age.
Lifter, K., Foster-Sanda, S., & Arzamarski, M. (2011). Play and language: An integrative approach.
Mundy, P., & Newell, L. (2007). Attention, joint attention, and social cognition.
National Professional Development Center on Autism Spectrum Disorder. (2015). Evidence-Based Practices.
Tomasello, M. (1995). Joint attention as social cognition.