Usein autismikirjon lapsi oppii taidon yhdessä ympäristössä tai henkilön kanssa, mutta ei osaa käyttää sitä muualla. Tätä kutsutaan yleistämisen vaikeudeksi. Esimerkiksi lapsi saattaa osata pyytää “pallon” terapeutin kanssa, mutta ei tee sitä kotona tai varhaiskasvatuksessa.
Yleistämisen ongelma ei ratkea itsestään – yleistäminen täytyy suunnitella ja opettaa systemaattisesti (Stokes & Baer, 1977).
Monien taitojen oppimisessa keskeinen haaste ei ole itse taidon oppiminen, vaan sen siirtyminen eli yleistyminen. Tämä ilmiö näkyy lähes kaikilla oppimisen alueilla, mutta se korostuu erityisesti autismikirjon lasten kuntoutuksessa.
Lapsi voi oppia taidon yhdessä tilanteessa, mutta ei käytä sitä spontaanisti toisessa. Taito on ikään kuin “sidottu” ympäristöön, henkilöön tai materiaaliin, jossa se on opetettu.
Yleistymisen haaste ei koske vain kommunikaatiota
Yleistymisen vaikeus ei rajoitu kieleen tai pyytämiseen, vaan se voi näkyä kaikilla taitoalueilla:
Pukeminen: lapsi osaa pukea takin yhdessä tilanteessa, mutta ei aamulla itsenäisesti.
Siirtymät: lapsi toimii oikein tutun aikuisen ohjeella, mutta ei uuden henkilön kanssa.
Leikki: lapsi osaa tietyn leikin mallin mukaan, mutta ei sovella sitä uusiin leikkeihin tai leluihin.
Sosiaaliset taidot: lapsi tervehtii tutussa tilanteessa, mutta ei kaupassa tai päiväkodissa.
Kognitiiviset taidot: lapsi osaa laskutehtävän tietyillä välineillä, mutta ei sovella taitoa arkeen.
Yleistymisen haaste on siis laaja-alainen oppimisen ilmiö, ei yksittäisen taidon ongelma.
Pyytämisen yleistyminen – miksi juuri tämä taito on keskeinen?
Pyytämistaito (mand) on yksi varhaisen kehityksen tärkeimmistä kommunikaatiotaidoista, koska se mahdollistaa lapselle aktiivisen vaikuttamisen omaan ympäristöönsä. Kun lapsi pystyy pyytämään, hän ei ole enää pelkkä vastaanottaja, vaan aktiivinen vuorovaikutuksen osapuoli.
Jos pyytämisen yleistyminen ei onnistu, voi syntyä tilanne, jossa lapsi:
- käyttää taitoa vain tietyssä tilanteessa
- pyytää vain yhdeltä henkilöltä
- ei siirrä taitoa kotiin, päiväkotiin tai vertaisille
- turhautuu, kun toimiva kommunikaatio ei ole käytettävissä kaikissa tilanteissa
Tällöin taito ei vielä palvele arjen todellista kommunikaatiotarvetta.
Miltä pyytämisen yleistymisen vaikeus näyttää käytännössä?
Lapsi voi esimerkiksi:
- osata pyytää “auto” terapiassa pöydän ääressä
- mutta ei pyydä samaa leikkitilanteessa lattialla
- käyttää kuvia vain yhdessä paikassa
- tai lakata käyttämästä taitoa, kun aikuinen vaihtuu
Ongelma ei siis ole taidon puuttuminen, vaan sen tilannesidonnaisuus.
Miten taitoja yleistetään?
Yleistämistä ei tapahdu automaattisesti, vaan sitä tulee opettaa suunnitelmallisesti (Stokes & Baer, 1977).
Harjoittele taitoa eri paikoissa
Sama taito opetetaan useissa ympäristöissä: terapiassa, kotona ja varhaiskasvatuksessa. Kun ympäristö vaihtelee, taidon käyttö laajenee.
Vaihtele henkilöitä ja vertaisia
Jos taito opitaan vain yhden aikuisen kanssa, se ei siirry arkeen. Siksi harjoitteluun tarvitaan eri aikuisia ja myös vertaisia.
Käytä eri materiaaleja ja tilanteita
Jos lapsi oppii taidon yhdellä välineellä, sitä harjoitellaan myös muilla. Esimerkiksi laskemista eri esineillä tai tervehtimistä eri ympäristöissä.
Vaihtele ohjeita ja häivytä vihjeet
Lapsen tulee oppia toimimaan erilaisten ohjeiden kautta:
- “Tule tänne”
- “Istu tähän”
- “Missä on paikkasi?”
Vihjeitä (esim. osoittaminen, kuvat, mallit) vähennetään vähitellen, kun taito vahvistuu.
Miten yleistämistä tuetaan kuntoutuksessa?
Kuntoutuksen tehtävä ei ole vain opettaa taitoa, vaan rakentaa sen siirtyminen arkeen:
- ohjataan vanhempia ja varhaiskasvatusta
- harjoitellaan samoja taitoja eri ympäristöissä
- käytetään kuvia, videoita ja mallintamista
- yhdistetään taito leikkiin ja vertaisvuorovaikutukseen
Esimerkki arjesta
Eemeli oppi pyytämään “auta” ensin terapiassa kuvalla, sitten kotona ja lopulta päiväkodissa. Kun harjoittelu tapahtui eri ympäristöissä ja eri ihmisten kanssa, taito siirtyi osaksi arkea.
Samaa periaatetta voidaan käyttää pukemisessa, WC-taidoissa ja leikissä.
Yhteenveto
Taitojen yleistyminen ei tapahdu itsestään. Kun taito jää yhteen ympäristöön, se ei vielä palvele lapsen arkea. Yleistämisen tukeminen vaatii suunnitelmallisuutta, vaihtelua ja yhteistyötä.
Pienillä muutoksilla voidaan saavuttaa suuri ero: taito ei jää harjoitukseksi, vaan muuttuu toimivaksi osaksi lapsen elämää.
Muista: yleistyminen vaatii aikaa, toistoa ja johdonmukaisuutta – mutta jokainen onnistunut tilanne vahvistaa oppimista.
Seuraavaksi on hyvä tarkastella tilanteita, joissa taidot eivät siirry esimerkiksi uuteen ryhmään tai uuteen ympäristöön.
Lähteet
Stokes, T. F., & Baer, D. M. (1977). An implicit technology of generalization. Journal of Applied Behavior Analysis, 10(2), 349–367. https://doi.org/10.1901/jaba.1977.10-349
Lisää kommentti
Kommentit