Leikki varhaisen vuorovaikutuksen ja kielen kehityksen tukena – ESDM ja ABA käytännössä

Leikki on lapselle enemmän kuin ajanvietettä. Se on luonnollinen oppimisympäristö, jossa kehittyvät kielelliset, sosiaaliset ja kognitiiviset taidot. Varsinkin autismikirjon lasten kohdalla leikkiin liittyvät taidot eivät aina kehity itsestään, mutta niitä voidaan tukea tavoitteellisesti arjen vuorovaikutustilanteissa tavalla, joka säilyy lapselle mielekkäänä ja toiminnallisena.

Tässä tekstissä tarkastellaan, miten soveltavan käyttäytymisanalyysin (ABA) ja Early Start Denver Modelin (ESDM) periaatteet voivat tukea lapsen aloitteellisuutta, vuorovaikutusta ja kielen kehitystä leikissä ilman, että leikki muuttuu mekaaniseksi harjoitteluksi.

Leikin teoreettinen tausta: ESDM ja ABA

Early Start Denver Model (ESDM) on varhaisen tuen malli, jossa korostuvat yhteinen huomio, vuorovaikutteinen leikki ja lapsen aloitteisiin vastaaminen. Keskeistä on aikuinen, joka seuraa lapsen kiinnostusta, mallintaa kieltä ja rakentaa oppimista luonnollisiin tilanteisiin.

Sovellettu käyttäytymisanalyysi (ABA) puolestaan tarjoaa oppimista tukevia perusperiaatteita, kuten vahvistamisen, mallintamisen, valintojen tarjoamisen ja tehtävien jäsentämisen. Näiden avulla oppimista voidaan tukea osana leikkiä ja arjen vuorovaikutusta tavalla, joka rakentuu lapsen motivaation varaan.

Miksi leikki tukee oppimista?

Tutkimusten mukaan lapsi tekee enemmän kommunikaatioaloitteita, käyttää enemmän kieltä ja osallistuu pidempään yhteiseen toimintaan, kun aikuinen:

• asettuu lapsen tasolle
• seuraa lapsen kiinnostusta
• reagoi aloitteisiin nopeasti ja myönteisesti
  (Rogers & Dawson, 2010; Schreibman ym., 2015)

Leikki tarjoaa näin luonnollisen ympäristön, jossa oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksen kautta ilman erillistä harjoittelutilannetta.

Käytännön keinot leikin tukemiseen

Seuraavat keinot pohjautuvat ABA:n ja ESDM:n periaatteisiin ja tukevat lapsen aktiivista osallistumista leikissä.

Seuraa lapsen kiinnostusta ja liity mukaan

Aikuinen menee lapsen tasolle ja liittyy leikkiin lapsen kiinnostuksen kautta. Tavoitteena ei ole ohjata leikkiä, vaan rakentaa yhteinen tilanne, jossa lapsi kokee aikuisen leikkikumppanina.

Luo mahdollisuuksia aloitteille

Leikkiin voidaan lisätä pieniä esteitä tai odottavia hetkiä, jotka kannustavat lasta viestimään. Esimerkiksi:

• palapelin pala puuttuu
• auto ei etene ilman apua
• kuplat loppuvat kesken

Nämä tilanteet luovat luonnollisia syitä kommunikaatiolle.

Toistuvat leikit ja vuorottelu

Tuttujen leikkien avulla rakennetaan ennakoitavuutta ja vuorottelua:
työnnä auto → pysäytä → odota → jatka

Sama rakenne toistuu leikistä toiseen ja antaa lapselle mahdollisuuden ennakoida ja osallistua aktiivisesti.

Vuorovaikutuksen rytmi ja SSR-tyyppiset rutiinit

Leikkiin voidaan sisällyttää myös toistuvaan rytmiin perustuvia vuorovaikutusrutiineja, joita kutsutaan sensory social routines (SSR) -menetelmiksi. Niissä aikuisen ja lapsen välinen yhteinen toiminta rakentuu ennakoitavasta toistosta, jossa hetkellinen pysäytys luo lapselle luonnollisen mahdollisuuden aloitteeseen ja vuorovaikutukseen.

Aikuinen käynnistää mieluisan toiminnan, joka etenee kohti selkeää huippukohtaa. Juuri ennen tätä kohtaa toiminta pysäytetään hetkeksi. Tauko luo tilan, jossa lapsella on mahdollisuus tehdä aloite.

Lapsen aloite voi olla katse, ele, ääntely, liike tai kuvakommunikaatio. Kun lapsi ilmaisee viestin, toiminta jatkuu heti. Näin lapsi oppii, että hänen viestintänsä vaikuttaa suoraan vuorovaikutuksen kulkuun.

Tällaisia rutiineja voidaan rakentaa esimerkiksi:

• keinumisessa (pysäytys ennen jatkamista)
• kuplien puhaltamisessa (kuplat loppuvat hetkeksi)
• piiloleikeissä (odotus ennen ilmestymistä)
• laululeikeissä (tuttu kohta keskeytetään)
• aktiivisissa liikkumisleikeissä (toiminta–tauko–jatko)

Toistojen kautta lapsi saa useita mahdollisuuksia harjoitella aloitteellisuutta luonnollisessa ja motivoivassa tilanteessa.

Valintojen tarjoaminen

Lapselle annetaan mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta. Tämä tukee osallisuutta ja kommunikointia. Valinta voi tapahtua esineellä, katseella, eleellä tai puheella.

Jäljittely ja kielen laajentaminen

Aikuinen jäljittelee lapsen toimintaa ja laajentaa sitä kielellisesti. Jos lapsi sanoo “pallo”, aikuinen voi vastata “iso pallo” tai “pallo pomppii”. Näin lapsi saa mallin seuraavasta kehitysvaiheesta.

Herkkyys lapsen aloitteille

Aikuinen reagoi lapsen katseisiin, ääntelyyn ja eleisiin. Näin lapsi oppii, että hänen viestintänsä on merkityksellistä ja vaikuttaa ympäristöön.

Yksinkertaiset ja vuorottelua tukevat lelut

Parhaiten toimivat lelut, jotka mahdollistavat:

• vuorottelun
• rakentamisen
• liikkeen tai äänen

Tärkeintä ei ole lelun monimutkaisuus vaan vuorovaikutuksen mahdollisuus.

Turvallinen rinnakkaisleikki

Lapsi voi aluksi vain tarkkailla leikkiä ja olla lähellä. Osallistuminen kehittyy vähitellen, kun vuorovaikutus tuntuu turvalliselta ja ennakoitavalta.

Leikin kehityksellinen eteneminen

Leikki etenee usein vaiheittain, ja aikuisen tehtävä on tukea tätä kehitystä:

1. Tutkiva leikki
Lapsi tutkii esineitä aistien kautta.

2. Syy–seurausleikki
Lapsi huomaa, että toiminnalla on vaikutus.

3. Yhdistelevä leikki
Esineitä yhdistetään toisiinsa.

4. Tarkoituksenmukainen leikki
Esineitä käytetään niiden tavanomaisessa merkityksessä.

5. Symbolinen leikki
Mielikuvitus ohjaa leikkiä ja esineet saavat uusia merkityksiä.

Aikuinen tukee kehitystä mallintamalla, laajentamalla ja osallistumalla leikkiin lapsen tasolla.

Ohjeet aikuiselle

• Anna aikaa ja tilaa
• Kuvaile ääneen, mitä tapahtuu
• Mallinna yksinkertaisesti
• Odota lapsen aloitteita
• Rakenna leikkiä vähitellen abstraktimpaan suuntaan

Yhteenveto

Leikki on keskeinen oppimisen ympäristö varhaisen vuorovaikutuksen ja kielen kehityksessä. Kun aikuinen yhdistää lapsilähtöisen vuorovaikutuksen ja systemaattiset oppimisen periaatteet, lapsi saa mahdollisuuden harjoitella taitojaan luonnollisissa ja merkityksellisissä tilanteissa.

Leikki ei ole vastakohta oppimiselle – se on oppimisen muoto.

Lähteet

Dawson, G., & Rogers, S. (2010). Early Start Denver Model for Young Children with Autism: Promoting Language, Learning, and Engagement. Guilford Press.

Schreibman, L., Dawson, G., Stahmer, A. C., et al. (2015). Naturalistic developmental behavioral interventions: Empirically validated treatments for autism spectrum disorder. Journal of Autism and Developmental Disorders, 45(8), 2411–2428. https://doi.org/10.1007/s10803-015-2407-8

Leaf, R., & McEachin, J. (2021). A Work in Progress: Behavior Management Strategies and a Curriculum for Intensive Behavioral Treatment of Autism. DRL Books.

Bruner, J. S. (1983). Child’s Talk: Learning to Use Language. Norton.

Tomasello, M. (1995). Joint attention as social cognition. In C. Moore & P. Dunham (Eds.), Joint Attention: Its Origins and Role in Development (pp. 103–130). Lawrence Erlbaum Associates.

Mundy, P., & Newell, L. (2007). Attention, joint attention, and social cognition. Current Directions in Psychological Science, 16(5), 269–274. https://doi.org/10.1111/j.1467-8721.2007.00517.x

Carpenter, M., Nagell, K., & Tomasello, M. (1998). Social cognition, joint attention, and communicative competence from 9 to 15 months of age. Monographs of the Society for Research in Child Development, 63(4), 1–174.