Leikki varhaisen vuorovaikutuksen ja kielen kehityksen tukena – ESDM ja ABA käytännössä

Julkaistu 15. marraskuuta 2025 klo 13.02

Leikki on lapselle enemmän kuin ajanvietettä. Se on luonnollinen oppimisympäristö, jossa kehittyvät kielelliset, sosiaaliset ja kognitiiviset taidot. Varsinkin autismikirjon lasten kohdalla leikkiin liittyvät taidot eivät aina kehity spontaanisti, mutta niitä voidaan tukea tavoitteellisesti arjen vuorovaikutustilanteissa niin, että leikki säilyy lapselle mielekkäänä ja toiminnallisena.

Tässä tekstissä tarkastellaan, miten soveltavan käyttäytymisanalyysin (ABA) ja Early Start Denver Modelin (ESDM) periaatteet voivat tukea lapsen aloitteellisuutta, vuorovaikutusta ja kielen kehitystä leikissä ilman, että leikki muuttuu mekaaniseksi harjoitteluksi.
 
Leikin teoreettinen tausta: ESDM ja ABA
 
Early Start Denver Model (ESDM) korostaa yhteistä huomiota, vuorovaikutteista leikkiä ja lapsen aloitteisiin vastaamista. Aikuinen seuraa lapsen kiinnostusta, mallintaa kieltä ja rakentaa oppimista luonnollisiin tilanteisiin. Sovellettu käyttäytymisanalyysi (ABA) puolestaan tarjoaa oppimista tukevia perusperiaatteita, kuten vahvistamisen, mallintamisen, valintojen tarjoamisen ja tehtävien jäsentämisen. Näiden avulla oppimista voidaan tukea osana leikkiä systemaattisesti ja lapsen motivaation varassa. ESDM ja ABA täydentävät toisiaan: ESDM tuo vuorovaikutuksen ja ABA oppimisen rakenteen.
 

Miksi leikki tukee oppimista?

Tutkimusten mukaan lapsi tekee enemmän kommunikaatioaloitteita, käyttää enemmän kieltä ja osallistuu pidempään vuorovaikutukseen, kun aikuinen:
  • seuraa lapsen kiinnostusta
  • asettuu lapsen tasolle
  • reagoi nopeasti ja myönteisesti aloitteisiin (Rogers & Dawson, 2010; Schreibman ym. 2015)
Leikki tarjoaa luonnollisen ympäristön, jossa oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksen kautta ilman erillistä harjoittelua.

Käytännön keinot leikin tukemiseen

  • Seuraa lapsen kiinnostusta ja liity mukaan
  • Aikuinen liittyy lapsen toimintaan sen sijaan, että ohjaisi sitä ulkopuolelta. Tavoitteena on yhteinen leikki, ei ohjattu suoritus.
  • Luo mahdollisuuksia kommunikaatiolle
Leikkiin voidaan rakentaa tilanteita, joissa lapsella on tarve viestiä kuten esim. pyytää esineitä, apua tai lisää:
 
  • palapelin pala puuttuu
  • auto ei etene ilman apua
  • kuplien puhaltaminen keskeytyy
Nämä tilanteet luovat luonnollisen syyn kommunikaatiolle.

Toistuvat leikit ja vuorottelu

Vuorottelu tukee oppimista: “työnnä auto → pysäytä → odota → jatka”
Toisto luo ennakoitavuutta ja mahdollistaa osallistumisen.

Sensory Social Routines (SSR)

Leikkiin voidaan sisällyttää toistuvia vuorovaikutusrutiineja, joissa toiminta etenee odotuksen ja tauon kautta.
Tyypillinen rakenne: toiminta → huippukohta → tauko → jatko
Tauko luo lapselle mahdollisuuden aloitteeseen (katse, ele, ääntely tai kuva). Kun lapsi reagoi, toiminta jatkuu heti.
Esimerkkejä:
  • keinuminen
  • kuplien puhaltaminen
  • piiloleikki
  • laululeikit

Valintojen tarjoaminen

Lapsi saa valita kahdesta vaihtoehdosta. Valinta voi tapahtua puheella, katseella, eleellä tai kuvilla.
Jäljittely ja kielen laajentaminen
Aikuinen jäljittelee lapsen toimintaa ja laajentaa sitä:
“pallo” → “iso pallo”
“auto” → “auto ajaa”

Herkkyys aloitteille

Katseet, eleet ja äänet ovat viestintää. Niihin vastaaminen vahvistaa vuorovaikutusta ja kommunikaation merkityksellisyyttä.

Leikin kehityksellinen eteneminen

Leikkiä voidaan tukea vaiheittain:
  • Tutkiva leikki – esineiden tutkiminen ja ominaisuudet
  • Syy–seurausleikki – toiminta tuottaa selkeän seurauksen
  • Yhdistävä leikki – esineiden toiminnallinen käyttö
  • Tarkoituksenmukainen leikki – yksinkertainen mielikuvitus ja merkitys
  • Symbolinen leikki – roolit, tarinat ja mielikuvitus
Tavoitteena ei ole nopea eteneminen tasolta toiselle, vaan seuraavan askeleen rakentaminen lapsen nykyisen toiminnan päälle.

Käytännön ohjausperiaatteet

1. Seuraa lapsen kiinnostusta
Älä muuta leikkiä liian nopeasti, vaan rakenna sen päälle.
 
2. Yksi muutos kerrallaan
Lisää leikkiin vain yksi uusi opetuksellinen elementti kerrallaan. Muutos voi koskea joko:
toimintaa (mitä esineellä tehdään)
kieltä (mitä sanotaan tai mallinnetaan)
vuorovaikutusta (esim. vuorottelu, odotus tai katse)
Tavoitteena on, että leikki pysyy lapselle tunnistettavana, vaikka siihen lisätään yksi pieni uusi elementti.
Esimerkiksi:
lapsi pyörittää autoa → aikuinen lisää “auto ajaa” -mallin
lapsi leikkii yksin → aikuinen lisää odotuksen ja aloitteen mahdollisuuden
vuorotteluleikki → lisätään yksi vuoro kerrallaan
Kun uusi elementti on opittu, voidaan lisätä seuraava.
 
3. Malta odottaa
Anna lapselle aikaa reagoida ja tehdä aloite.
 
4. Laajenna, älä korvaa
Lisää lapsen toimintaan pieni kielellinen tai toiminnallinen laajennus sen sijaan, että muutat leikin suuntaa.
 
5. Toista samoja leikkejä
Toisto luo turvallisuutta, ennakoitavuutta ja oppimista.

 

Esimerkki: maatilaleikin kehitys (molemmilla omat lehmät)

Tutkiva: lapsi tutkii omaa lehmäänsä. Aikuinen leikkii omalla lehmällään rinnalla ja nimeää: “lehmä”.
Syy–seuraus: aikuinen mallintaa toiminnan omalla lehmällään ja tekee siihen tauon → “lehmä kävelee… (tauko)… lehmä kaatuu”
Lapsi voi katsoa, matkia tai jatkaa omaa leikkiään.
Yhdistävä: aikuinen näyttää yksinkertaisen toiminnan omalla esineellä → “lehmä kävelee navettaan”
Lapsi voi tehdä saman omalla lehmällään.
Tarkoituksenmukainen: aikuinen rakentaa tilanteen → “lehmä syö” ja antaa lapselle tilaa toistaa tai liittyä mukaan.
Symbolinen: aikuinen luo tarinan omalla lehmällään ja jättää taukoja → “lehmä etsii vasikkaa… (tauko)...lehmä kutsuu vasikkaa”
Lapsi voi osallistua omalla tavallaan tai vain seurata.

 

 
Yhteenveto
Leikki on keskeinen varhaisen vuorovaikutuksen ja kielen kehityksen ympäristö. Kun ESDM:n lapsilähtöisyys ja ABA:n systemaattiset oppimisen periaatteet yhdistetään, leikki toimii luonnollisena tilanteena, jossa lapsi oppii vuorovaikutusta ja kieltä.
Leikki ei ole erillinen harjoitus, vaan oppimisen perusta.
 
 
 

 

Lähteet

Dawson, G., & Rogers, S. (2010). Early Start Denver Model for Young Children with Autism: Promoting Language, Learning, and Engagement. Guilford Press.

Schreibman, L., Dawson, G., Stahmer, A. C., et al. (2015). Naturalistic developmental behavioral interventions: Empirically validated treatments for autism spectrum disorder. Journal of Autism and Developmental Disorders, 45(8), 2411–2428. https://doi.org/10.1007/s10803-015-2407-8

Leaf, R., & McEachin, J. (2021). A Work in Progress: Behavior Management Strategies and a Curriculum for Intensive Behavioral Treatment of Autism. DRL Books.

Bruner, J. S. (1983). Child’s Talk: Learning to Use Language. Norton.

Tomasello, M. (1995). Joint attention as social cognition. In C. Moore & P. Dunham (Eds.), Joint Attention: Its Origins and Role in Development (pp. 103–130). Lawrence Erlbaum Associates.

Mundy, P., & Newell, L. (2007). Attention, joint attention, and social cognition. Current Directions in Psychological Science, 16(5), 269–274. https://doi.org/10.1111/j.1467-8721.2007.00517.x

Carpenter, M., Nagell, K., & Tomasello, M. (1998). Social cognition, joint attention, and communicative competence from 9 to 15 months of age. Monographs of the Society for Research in Child Development, 63(4), 1–174.

Lisää kommentti

Kommentit

Ei vielä kommentteja.