Edellisessä kirjoituksessa kuvasin, miten vahvistaminen ja motivaatio muodostavat oppimisen perustan. Kun ymmärretään, mikä on lapselle merkityksellistä ja miten käyttäytyminen vahvistuu, seuraava askel on luonnollinen: miten lapsi oppii käyttämään tätä yhteyttä viestinnän välineenä?
Verbaalisen käyttäytymisen näkökulmasta ensimmäinen ja keskeisin operantti on pyytäminen (manding). Mand tarkoittaa käyttäytymistä, jossa lapsi ilmaisee tarpeen, halun tai motivaation kohteena olevan asian, ja käyttäytymistä seuraa toivotun asian saaminen tai muu siihen liittyvä vahvistus. Toisin sanoen lapsi oppii, että viestimällä hän voi vaikuttaa ympäristöönsä.
Edellisessä kirjoituksessa kuvasin, miten vahvistaminen ja motivaatio muodostavat oppimisen perustan. Kun ymmärretään, mikä on lapselle merkityksellistä ja miten käyttäytyminen vahvistuu, seuraava askel on luonnollinen: miten lapsi oppii käyttämään tätä yhteyttä viestinnän välineenä?
VB-MAPP manding nähdään usein ensimmäisenä kehittyvänä verbaalisen käyttäytymisen operanttina, koska se on suoraan yhteydessä motivaatioon. Kun lapsi haluaa jotakin, kuten pallon, välipalan tai toiminnan jatkumisen, onnistunut pyytäminen vahvistaa viestintää tehokkaasti ja luonnollisesti.
Esimerkiksi lapsi voi oppia pyytämään palloa sanomalla “pallo” tai käyttämällä kuvaa tai elettä. Aikuinen antaa pallon välittömästi pyynnön jälkeen, jolloin käyttäytymisen ja vahvisteen välinen yhteys vahvistuu.
Pyytämisen (manding) opettaminen luo perustan myöhemmille verbaalisille operanteille, kuten nimeämiselle (tact) ja toistolle (echoic), koska lapsi oppii ensin, että kielellä on vaikutus ympäristöön.
VB-MAPP operanteista käsitellään tarkemmin myöhemmissä kappaleissa.
Pyytäminen on kommunikaation lähtöpiste
Pyytäminen tarkoittaa sitä, että lapsi oppii ilmaisemaan tarvitsevansa tai haluavansa jotakin ja saa sen seurauksena asian, jota hän pyysi.
Tämä voi näyttää hyvin erilaiselta:
- katse aikuisen suuntaan
- ele tai osoittaminen
- ääntely tai sana
- kuva tai symboli (esim. PECS)
- puhe
Yhteistä kaikille muodoille on yksi asia:
Lapsi oppii, että hänen aloitteellaan on vaikutus ympäristöön.
Miksi pyytäminen on niin keskeistä?
Pyytäminen ei ole vain yksi taito muiden joukossa. Se on usein lapsen ensimmäinen toimiva vuorovaikutussuhde ympäristön kanssa.
Kun lapsi oppii pyytämään:
- hän saa kokemuksen siitä, että voi ilmaista omia tarpeitaan ja vaikuttaa ympäristöönsä
- turhautuminen ja haastava käyttäytyminen voivat vähentyä
- vuorovaikutus muuttuu tavoitteelliseksi ja tarkoitukselliseksi
- kommunikaatiosta tulee lapselle merkityksellistä ja toimivaa
Pyytäminen toimii usein “porttina” laajempaan kielelliseen kehitykseen.
Pyytämisen ja vahvistamisen yhteys
Pyytämistä ei voi ymmärtää ilman vahvistamista.
Pyytäminen toimii vain, jos:
lapsen viestintä johtaa johonkin hänelle merkitykselliseen
Esimerkiksi:
- lapsi sanoo “auto” → saa auton
- lapsi ojentaa kuvan → saa lelun
- lapsi katsoo ja osoittaa → saa keinumista
Jos yhteys ei ole selkeä tai riittävän nopea, oppiminen ei etene.
Siksi pyytämisen opetus on käytännössä vahvistamisen tarkkaa ajoittamista ja kohdentamista motivaatioon.
Pyytämisen muoto kehittyy lapsen mukana
Pyytäminen ei ole yksi taito, vaan jatkumo:
- Varhaiset muodot
- katse
- ele
- ääntely
- Symboliset muodot
- kuvat (PECS, AAC)
- yksittäiset sanat
- Kielellinen pyytäminen
- lauseet
- tarkentavat pyynnöt
Tärkeää ei ole muoto, vaan toiminnallisuus: tuleeko viestistä ymmärretty ja toimiiko se arjessa.
Pyytämisen opettamisen ydinehdot
Pyytämisen opetus perustuu kolmeen perusperiaatteeseen:
1. Motivaatio on jo olemassa
Lapsella täytyy olla aito tarve tai kiinnostus.
2. Tilanne rakennetaan näkyväksi
Aikuinen “järjestää” mahdollisuuden pyytämiselle:
- esine näkyvissä mutta ei saatavilla
- toiminta keskeytetty
- kiinnostava asia odottaa
3. Pyyntö johtaa välittömään seuraukseen
Viestintä → vahvistus ilman viivettä.
Esimerkkejä arjesta
Keinuminen
Lapsi haluaa vauhtia. Aikuinen odottaa hetken. Kun lapsi katsoo tai elehtii, aikuinen mallintaa: “vauhtia” ja antaa keinun liikkeen.
Lapsi oppii: aloite toimii
Ruokailu
Lapsi haluaa banaanin. Aikuinen odottaa yritystä (katse, ääni, sana). Heti kun viesti tulee, lapsi saa banaanin.
Lapsi oppii: viestintä tuottaa tuloksen
Leikki
Lapsi haluaa lelun, joka on aikuisella. Lelu annetaan heti, kun lapsi käyttää mitä tahansa sovittua viestintämuotoa.
Lapsi oppii: kommunikaatio on tehokasta
Pyytämisen ja jäljittelyn (echoic) rooli
Pyytämisen oppimisessa esiintyy usein myös echoic-vaihe (äänten ja sanojen jäljittely).
Lapsi voi ensin:
- toistaa äänen
- toistaa tavun
- yrittää sanan osaa
Tämä toimii sillanrakentajana:
echoic → mand (pyytäminen) → laajempi puhe
Eli lapsi ei “siirry suoraan puhumiseen”, vaan rakentaa viestinnän vähitellen.
Miksi pyytäminen joskus ei kehity spontaanisti?
Autismikirjon lapsilla pyytäminen ei aina kehity itsestään, koska:
- sosiaalinen vahvistaminen ei vielä motivoi
- aloitteiden merkitys ei ole selvä
- ympäristö “ennakoi tarpeet” liikaa
- viestinnän seuraus ei ole lapselle selkeä
Siksi pyytäminen täytyy tehdä näkyväksi, motivoivaksi ja välittömäksi.
Pyytäminen on enemmän kuin “taito”
ytäminen ei ole pelkkä kommunikointiharjoitus.
Se on:
- lapsen ensimmäinen kokemus siitä, että hän voi vaikuttaa ympäristöönsä
- pohja itsenäiselle toimijuudelle ja valintojen tekemiselle
- vuorovaikutuksen käynnistäjä arjen tilanteissa
- kielen ja muun verbaalisen käyttäytymisen kehityksen lähtöpiste
Kun lapsi oppii pyytämään, hän ei opi vain sanoja – hän oppii, että hän voi olla aktiivinen toimija ympäristössään.
Lopuksi
Pyytäminen on luonnollinen jatko vahvistamiselle. Kun motivaatio ja vahvistajat ovat selviä, pyytäminen tekee niistä vuorovaikutusta.
Seuraavassa kirjoituksessa voidaan tarkastella, miten pyytämistä voidaan systemaattisesti laajentaa kohti nimeämistä, yhteistä huomiota ja monipuolista kommunikaatiota arjen tilanteissa.
anteissa.
Lähteet
-
Charlop-Christy, M. H., Carpenter, M., Le, L., LeBlanc, L. A., & Kellet, K. (2002). Using the picture exchange communication system (PECS) with children with autism: Assessment of PECS acquisition, speech, social‐communicative behavior, and problem behavior. Journal of Applied Behavior Analysis, 35(3), 213–231.
Koegel, L. K., & Koegel, R. L. (2006). Pivotal Response Treatments for Autism: Communication, Social, & Academic Development. Paul H. Brookes Publishing.
Minjarez, M., Earle, R. K., Bruinsma, Y., & Donaldson, A. L. (2020). Targeting communication skills. In Y. Bruinsma, M. Minjarez, L. Schreibman & A. Stahmer (Eds.), Natural Developmental Behavioral Interventions for Autism Spectrum Disorder (pp. 237–240). Paul H. Brookes Publishing.
Schwartz, I. S., Ashmun, J., McBride, B., Scott, C., & Sandall, S. R. (2017). The DATA Model for Teaching Preschoolers with Autism. Brookes Publishing.
Stokes, T. F., & Baer, D. M. (1977). An implicit technology of generalization. Journal of Applied Behavior Analysis, 10(2), 349–367.
Sundberg, M. L. (2008). VB-MAPP: Verbal Behavior Milestones Assessment and Placement Program. AVB Press.
Weiss, M. J. (2001). Differential rates of skill acquisition and outcomes of early intensive behavioral intervention for autism. Behavioral Interventions, 16(3), 147–168.
Video: pyytäminen (manding). https://youtu.be/RXKeuOPt2jw?si=vnqV19KUn6bb9W28
Video: vahvistaminen (reinforcement) ABA-käsittein. https://youtu.be/ArukgOkcNrE?si=I31fjOE7rkXBZ-mt
Lisää kommentti
Kommentit