DTT kehitys: sama oppimisen rakenne pöydän ääressä, arjessa ja leikissä

DTT:n ydin

DTT voidaan tiivistää kolmeen osaan:

• ärsyke (instruction / SD)
• vastaus (response)
• seuraus (reinforcement / correction)

Kun tämä rakenne ymmärretään, sitä voidaan käyttää missä tahansa ympäristössä. Menetelmä ei muutu “vähemmän DTT:ksi”, vaikka konteksti muuttuu – muuttuu vain oppimisen tilanne.

Pöydän ääressä: selkeä ja tehokas harjoittelu

Pöytäopetuksessa DTT on selkeimmillään. Ärsykkeet ovat kontrolloituja, toistoja voidaan tehdä nopeasti ja oppimista voidaan jäsentää tarkasti.

Siksi se toimii erityisen hyvin uusien taitojen alkuvaiheessa, kun tarvitaan paljon toistoa ja selkeää rakennetta.

Pukemisen harjoittelu arjessa: oppiminen luonnollisissa tilanteissa

Sama rakenne voidaan tuoda osaksi arjen toimintaa.

Pukemistilanteessa tavoitteena voi olla vetoketjun sulkemisen harjoittelu.

Aikuinen ohjaa:

– "Laita vetoketju kiinni."

S: ohje
R: lapsi yrittää sulkea vetoketjun
S: aikuinen kehuu ja pukeminen etenee

Jos tavoite on harjoitella juuri vetoketjun käyttöä, aikuinen voi järjestää useita toistoja saman tilanteen sisällä. Vetoketju avataan ja suljetaan muutaman kerran ennen ulos lähtöä.

S: "Sulje vetoketju."
R: lapsi sulkee vetoketjun
S: kehu ja uusi harjoittelumahdollisuus

Tällöin arjen tilanne sisältää samanlaista drillausta kuin pöytäopetus, mutta harjoittelu tapahtuu funktionaalisen taidon yhteydessä.

Leikissä: oppiminen ilman leikin katkeamista

Leikissä sama rakenne voidaan upottaa yhteiseen toimintaan.

Esimerkiksi junaleikissä aikuinen liittyy mukaan:

– "Mitä juna tekee?"

S: kysymys
R: lapsi vastaa "kulkee"
S: juna liikkuu ja leikki jatkuu

Jos tavoitteena on harjoitella lauseita, aikuinen voi rakentaa tilanteeseen useita oppimiskertoja:

– "Sano: juna ajaa."
– "Mitä juna tekee?"
– "Kuka ajaa?"
– "Sano vielä: juna ajaa."

Jokaisen onnistuneen vastauksen jälkeen juna jatkaa matkaa, törmää tunneliin tai saa uuden vaunun. 

Näin samaa ilmaisua harjoitellaan useita kertoja leikin sisällä ilman, että leikki keskeytyy. Oppiminen perustuu edelleen samaan S–R–S-rakenteeseen, mutta toistoja järjestetään luonnollisesti motivoivassa tilanteessa.

Arjen taito: käsienpesu ja drillaus

Käsienpesussa oppiminen voidaan kohdistaa yhteen vaiheeseen, esimerkiksi saippuan ottamiseen.

Aikuinen ohjaa:

– "Ota saippua."

S: ohje
R: lapsi painaa pumppua
S: käsienpesu jatkuu

Jos taito ei vielä ole hallussa, aikuinen voi järjestää useita harjoittelukertoja saman tilanteen sisällä. Saippua voidaan esimerkiksi huuhdella pois käsistä ja lapselle annetaan uusi mahdollisuus painaa pumppua.

S: "Ota saippua."
R: lapsi painaa pumppua
S: kehu ja uusi harjoittelumahdollisuus

Tämä voidaan toistaa useita kertoja saman käsienpesurutiinin aikana. Näin arjen toiminta sisältää samanlaista drillausta kuin pöytäopetus, mutta harjoittelu kohdistuu suoraan funktionaaliseen taitoon.

Pöytäopetus: tiivis ja nopea harjoittelu

Pöytäopetus mahdollistaa suuren määrän oppimiskertoja lyhyessä ajassa. 

Aikuinen esittää tehtäviä nopeasti peräkkäin:

– "Mikä tämä on?"
– "Auto."

S: kuva
R: "auto"
S: vahvistus

Heti perään:

– "Mikä tämä on?"
– "Pallo."

S: kuva
R: "pallo"
S: vahvistus

Ja jälleen:

– "Mikä tämä on?"
– "Koira."

S: kuva
R: "koira"
S: vahvistus

Muutamassa minuutissa lapsi voi saada kymmeniä harjoittelukertoja. Tämä tekee pöytäopetuksesta tehokkaan tavan rakentaa uusia taitoja silloin, kun tavoitteena on suuri määrä toistoja ja nopea oppiminen.

Pöydässä opettamisen vahvuus on tiheät ja systemaattiset oppimiskerrat.

Drillaus: toistojen rakentaminen eri tilanteissa

Kaikkia edellä kuvattuja tilanteita yhdistää sama asia: toistojen rakentaminen oppimista tukevalla tavalla.

Drillaus ei ole paikka tai erillinen menetelmä, vaan tapa järjestää oppimiskertoja:

• leikissä
• arjessa
• kommunikaatiossa
• ja tarvittaessa pöytäopetuksessa

Yhteinen ydin

DTT ja luonnollinen opetus eivät ole toistensa vastakohtia. Ne perustuvat samaan oppimisen mekanismiin.

• Drillaus = tapa järjestää toistoja
• Kolmen termin kontingenssi = oppimisen perusrakenne

Ero ei ole siinä, missä opetus tapahtuu, vaan siinä, kuinka usein lapsi saa mahdollisuuden harjoitella päivän aikana.

Opetusympäristö valitaan lapsen mukaan

Vaikka sama oppimisen rakenne toimii pöydän ääressä, leikissä ja arjen tilanteissa, opetuksen lähtökohtana tulee olla lapsen tarpeet ja taitotaso.

Joskus uuden taidon oppiminen on helpointa aloittaa jäsennellyssä ympäristössä, jossa häiriötekijöitä on vähän ja harjoittelukertoja voidaan järjestää tiheästi. Esimerkiksi värien tunnistamista voidaan ensin harjoitella pöydän ääressä värikorttien avulla.

Kun taito alkaa vahvistua, sitä voidaan siirtää vähitellen luonnollisempiin tilanteisiin:

– "Anna punainen palikka."
– "Minkä värinen tämä auto on?"
– "Löydätkö punaisen junan?"

Tällöin lapsi oppii käyttämään taitoa erilaisissa ympäristöissä eikä vain opetustilanteessa.

Toisille lapsille luonnollinen ympäristö voi olla alusta alkaen motivoivampi ja tehokkaampi paikka oppia. Siksi tavoitteena ei ole valita pöytäopetuksen ja luonnollisen opetuksen väliltä, vaan löytää kullekin lapselle ja taidolle tarkoituksenmukaisin yhdistelmä.

Kysymys ei lopulta ole paikasta. Kysymys on siitä, kuinka monta onnistunutta oppimiskertaa lapsi saa päivän aikana.

Lähteitä ja taustaa

• Cooper, J. O., Heron, T. E., & Heward, W. L. (2020). Applied Behavior Analysis (3rd ed.). Pearson.
  → ABA:n perusteos. Kuvaa operantin oppimisen (S–R–S), vahvistamisen ja DTT:n periaatteet.
• Skinner, B. F. (1953). Science and Human Behavior.
  → Operantin oppimisen peruslogiikka: käyttäytyminen, ärsykkeet ja vahvistaminen.
• Lovaas, O. I. (1987). Behavioral treatment and normal educational and intellectual functioning in young autistic children. Journal of Consulting and Clinical Psychology.
  → Klassinen varhaisen intensiivisen DTT-pohjaisen opetuksen tutkimus.
• Smith, T. (2001). Discrete trial training in the treatment of autism. Focus on Autism and Other Developmental Disabilities.
  → Kuvaa DTT:n rakennetta ja käyttöä autismikuntoutuksessa.
• Schreibman, L. et al. (2015). Naturalistic developmental behavioral interventions for autism spectrum disorder. Journal of Autism and Developmental Disorders.
  → NDBI-mallit: luonnollisen opetuksen ja ABA:n yhdistäminen.
• Koegel, R. L., & Koegel, L. K. (2006). Pivotal Response Treatments for Autism.
  → Motivaatioon perustuva ABA, jossa oppiminen tapahtuu arjen tilanteissa.
• Dawson, G. et al. (2010). Early Start Denver Model (ESDM).
  → Varhaiskuntoutusmalli, jossa yhdistyvät strukturoitu harjoittelu ja leikki.
• Hämäläinen P. & Timonen, T. (2024). Autismikirjon kuntoutusmenetelmät.
  → Suomalaista katsontaa ABA-menetelmiin ja erillistaitojen opetukseen.