Kaikupuhe (echolalia) herättää usein huolta, koska lapsi toistaa sanoja tai kokonaisia lauseita ilman, että ne näyttävät liittyvän tilanteeseen. Vaikka se voi ulospäin vaikuttaa “merkityksettömältä toistolta”, se ei ole sitä.
Kaikupuhe voi olla lapselle keino osallistua vuorovaikutukseen, säädellä itseään tai ilmaista halua. Se voi siis olla kommunikatiivista, mutta sen käyttö ei vielä ole joustavaa eikä laajene eri tilanteisiin ilman tukea (Prizant & Duchan, 1981).
Sanat ovat toimintoja, eivät vain symboleja
Kielellisen käyttäytymisen näkökulmasta sanat eivät ole vain merkkejä tai symboleja, vaan ne toimivat eri tehtävissä ympäristön mukaan. Tätä kutsutaan operantiksi käyttäytymiseksi (Cooper, Heron & Heward, 2020).
Sama sana voi tarkoittaa eri asiaa eri tilanteissa:
- “auto” voi olla pyyntö
- “auto” voi olla nimeäminen
- “auto” voi olla vastaus kysymykseen
Siksi kielen oppimisessa ei riitä, että lapsi osaa toistaa sanoja. Hänen täytyy oppia milloin ja miksi sanoja käytetään.
Tätä ilmiötä kutsutaan kontekstisidonnaisuudeksi (Sundberg & Partington, 1998).
Kielen eri käyttötavat
Kieli voidaan jakaa useisiin toimintoihin:
Toisto (echoic)
Aikuinen sanoo “mehu”, lapsi toistaa “mehu”.
Pyytäminen (mand)
Lapsi sanoo “mehu”, koska haluaa juotavaa.
Nimeäminen (tact)
Lapsi sanoo “mehu”, kun näkee sen pöydällä.
Kysymyksiin vastaaminen (intraverbal)
Aikuinen: “Mitä juot aamulla?”
Lapsi: “Mehua.”
Näiden taitojen erottaminen auttaa ymmärtämään, että sama sana voi olla eri kehitysvaiheessa täysin eri asia.
Esimerkki: kaikupuhe kysymykseen vastaamisessa
Lapsi kuulee kysymyksen:
“Mitä teit koulussa?”
Ja vastaa:
“Mitä teit koulussa?”
Tässä vaiheessa lapsi ei vielä ymmärrä kysymyksen ja vastauksen eroa, vaan toistaa kuulemansa mallin.
Tavoitteena ei ole estää toistoa, vaan opettaa lapselle, miten kysymykseen vastataan toiminnallisesti.
Miten siirtymää tuetaan?
Yksi toimiva tapa on käyttää visuaalista tukea, kuten kuvia päivän tapahtumista.
Esimerkiksi lapsen päivästä voidaan piirtää nopeasti:
- leikki autoilla
- piirtäminen
- välipala
Sitten aikuinen ohjaa:
Aikuinen: “Mitä teit koulussa? Katso, tässä sinä piirrät.”
Lapsi: “Piirsin.”
→ Aikuinen: “Niin, sinä piirsit koulussa.”
Kun lapsi alkaa ymmärtää kysymyksen merkityksen, tukea vähennetään asteittain:
Aikuinen: “Mitä teit koulussa?”
Lapsi: “Leikin autoilla.”
Vihjeiden asteittainen poistaminen
Aluksi kuvat tai mallit ovat vahvoja:
- vaihtoehtoja voidaan rajata
- oikea kuva voidaan asettaa näkyvästi
Kun taito kehittyy:
- kuvien sijaintia vaihdellaan
- vihjeitä vähennetään
- lopulta siirrytään pelkkään kysymykseen
Tavoitteena on, että lapsi ei enää tarvitse ulkoista tukea, vaan pystyy vastaamaan itsenäisesti.
Arjen tilanteet oppimisen tukena
Kielen oppiminen ei tapahdu vain harjoituksissa, vaan ennen kaikkea arjessa: leikissä, ruokailussa ja vuorovaikutuksessa.
Kun lapsi oppii käyttämään sanoja eri tilanteissa, ne alkavat muuttua toistosta toiminnalliseksi kieleksi.
Esimerkiksi:
- lapsi sanoo “auto” nähdessään auton
- myöhemmin hän voi pyytää “auto”
- ja lopulta kertoa “minä leikin autolla”
Tämä kehitys ei ole sattumaa, vaan seurausta siitä, että sanaa käytetään monissa eri yhteyksissä ja sitä vahvistetaan oikealla hetkellä.
Lopuksi
Kaikupuhe ei ole vain välivaihe, joka pitäisi poistaa, vaan usein osa kielen kehitystä. Oikein tuettuna se voi muuttua sillaksi kohti toiminnallista ja joustavaa kieltä.
Kun lapsi oppii käyttämään sanoja eri tehtävissä – pyytämiseen, nimeämiseen ja vastaamiseen – kieli alkaa todella palvella vuorovaikutusta.
Lisää kommentti
Kommentit