Työskennellessä vaikeasti autismikirjon lasten kanssa yksi keskeinen haaste on saada lapsi aktiiviseksi osallistujaksi arjen ja oppimisen tilanteissa. Taaksepäin ketjuttaminen, pieniin aloitteisiin kannustaminen ja promptaaminen muodostavat yhdessä tehokkaan työkalupakin, joka voidaan yhdistää myös kommunikaation harjoitteluun.
Taaksepäin ketjuttaminen
Periaate on yksinkertainen: aikuinen tekee suurimman osan tehtävästä, ja lapsi saa suorittaa pienen, hallittavan osan. Tämä osuus on lapselle onnistumisen paikka, joka motivoi jatkamaan ja oppimaan lisää.
Esimerkki: Lelujen siivoaminen
1. Vaihe 1: Aikuinen kerää kaikki lelut, lapsi tiputtaa viimeisen lelun laatikkoon.
2. Vaihe 2: Lapsi laittaa 2–3 viimeistä lelua, aikuinen hoitaa loput.
3. Vaihe 3: Lapsi kerää puolet leluista, aikuinen toisen puolen.
4. Vaihe 4: Lapsi tekee koko tehtävän itse, aikuinen vain ohjaa tarvittaessa.
Esimerkki: Kynätehtävät
1. Vaihe 1: Aikuinen piirtää viivan, lapsi tekee viimeisen vedon.
2. Vaihe 2: Lapsi piirtää viimeiset 2 viivaa.
3. Vaihe 3: Lapsi piirtää puolet, aikuinen toisen puolikkaan.
4. Vaihe 4: Lapsi tekee koko tehtävän itse.
Jos harjoittelu ei etene odotetusti, voidaan palata aiempiin vaiheisiin ja vahvistaa niitä ennen siirtymistä eteenpäin. Tämä joustavuus tukee lapsen oppimista ja itseluottamusta.
Pienten aloitteiden voima
Lapsi osallistuu aktiivisesti vain hallittavaan osaan → onnistumisen kokemus heti.
Vuorottelu ja pienet aloitteet toimivat kaikissa arjen ja opetuksen tehtävissä, kuten siivouksessa, pukeutumisessa, hampaiden pesussa, koritehtävissä ja kynätehtävissä.
Vaikeustasoa voidaan lisätä asteittain, kun lapsi hallitsee nykyisen vaiheen.
Promptaaminen vie ja oppimista eteenpäin
Prompti on ohjaus tai vihje, joka auttaa lasta suoriutumaan tehtävästä. Se voi olla fyysinen, verbaalinen, visuaalinen tai mallin näyttö, ja sen avulla lapsi oppii tekemään taitoa itse.
Tärkeää on, että prompti vähennetään asteittain (prompt fading), jotta lapsi oppii suorittamaan tehtävän itsenäisesti.
Esimerkki: Pukeminen
Lapsi vetää vetoketjun loppuun, aikuinen ohjaa alun.
Seuraavaksi lapsi vetää enemmän itse, aikuinen vain muistuttaa sanallisesti tai näyttää mallin.
Kommunikaation harjoittaminen arjessa
Ketjuttaminen, pienet aloitteet ja promptaaminen voidaan yhdistää myös kommunikaation opetteluun. Arjen tilanteet, kuten siivous tai lelujen kerääminen, tarjoavat luonnollisen ympäristön harjoitella sanallisia taitoja.
Sanallistaminen: Aikuinen kuvailee toiminnan ääneen, esimerkiksi: “palikka laatikkoon”, “ovi kiinni”.
Äänteistä sanoihin: Aikuinen voi vahvistaa lapsen tuottamia äänteitä ja lisätä vähitellen tavuja, jotka johtavat kokonaisiin sanoihin.
Luokittelu ja laskeminen: Lelujen keräyksessä, vaatteiden riisumisessa tai astioiden palauttamisessa kärryyn voidaan samalla harjoitella laskemista ja esineiden luokittelua eri paikkoihin.
Näin lapsi oppii yhdistämään teon, aloitteen ja kielen, ja kommunikointi tulee osaksi luonnollista arkea. Jokainen rutiinitilanne on mahdollisuus harjoitella vuorovaikutusta ja sanallista ilmaisua – pienin askelin, lapsen tasolla.
Arjen rutiinien voima
Jokainen päivittäin toistuva arjen rutiini – kuten pukeminen, ruokailu, siivoaminen tai uloslähtö – tarjoaa ennakoitavan ja turvallisen harjoituspaikan uusille taidoille. Kun lapsi saa mahdollisuuden osallistua pienin askelin, kokea onnistumisia ja kuulla aikuisen sanallistusta, rutiinit muuttuvat oppimisen hetkiksi.
Arjen toistuvat tilanteet eivät siis ole pelkästään välttämättömiä toimia, vaan ne voivat olla arvokkaita kuntoutuksen ja oppimisen välineitä, joissa ABA-menetelmät yhdistyvät luontevasti lapsen omaan elämään.
Lähteet
Bancroft, S. L. (2011). Manual guidance, trainer completion, and no completion: Effects on the acquisition of chained behaviors. PubMed Central.
Cooper, J. O., Heron, T. E., & Heward, W. L. (2007). Applied Behavior Analysis. Pearson/Merrill-Prentice Hall.
Maurice, C. (2023). Prompts and prompt-fading strategies for people with autism. Princeton Child Development Institute.
Schlichenmeyer, K. J. (2015). Stimulus fading and response elaboration in differential reinforcement procedures. PubMed Central.
Lisää kommentti
Kommentit