Luonnollinen arviointi arjessa – leikkiperustainen tapa tarkastella varhaista vuorovaikutusta

Miten arvioida lapsen varhaisia vuorovaikutustaitoja?

Arvioinnin ei tarvitse olla virallinen tai raskas. Erityisesti pienillä lapsilla joilla ei ole vielä puhetta arviointi onnistuu parhaiten arjen tilanteissa – silloin, kun lapsi on kiinnostunut ja motivoitunut. Tällöin saadaan aidoin kuva siitä, mitä lapsi oikeasti osaa ja tekee.

Luonnollinen arviointi perustuu lapsen omaan aloitteellisuuteen, kiinnostukseen ja yhteiseen toimintaan. Se tapahtuu arjessa, kuten:

• eläin-, auto- tai nukkeleikissä,

• kirjoja katsellessa,

• tutkiessa esineitä aikuisen kanssa.

Miksi juuri leikki?

Leikki tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella sosiaalisia taitoja, kommunikaatiota, kiinnostuksen kohteita ja yhteistä jaettua huomiota. Lapsi on leikissä usein vapautuneempi ja oma-aloitteisempi kuin esimerkiksi pöydän ääressä tehdyssä tehtävässä. Siksi leikki on keskeinen ympäristö varhaisen sosiokommunikatiivisen kehityksen arviointiin.

Luonnollinen vs. strukturoitu arviointi

Tämä esitelty lähestymistapa on luonnollinen, eli arjessa tapahtuva havainnointiin perustuva tapa arvioida. Sen rinnalle voidaan myöhemmin ottaa strukturoituja ja standardoituja arviointimenetelmiä, jos tarvitaan tarkempaa tietoa lapsen taitojen tasosta tai muutoksista.

Luonnollinen arviointi soveltuu erityisen hyvin opetuksen ja kuntoutuksen alkuvaiheeseen: sen avulla voidaan tunnistaa, mitä taitoja lapsella jo on, ja mitä kannattaa lähteä tukemaan ensisijaisesti. Arviointi voi toimia myös tukena vanhemmille sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisille, kun herää huoli ja halutaan saada kokonaiskuva lapsen taidoista.

Tämä arviointitapa perustuu sovelletun käyttäytymisanalyyttisen suuntauksen (ABA) malliin, joka korostaa systemaattista havainnointia arjen tilanteissa. On hyvä muistaa, että eri terapeuttiryhmillä voi olla omanlaisensa arviointimenetelmät ja havainnointikäytännöt, jotka tukevat heidän erityisosaamistaan ja tavoitteitaan.

📋 Havainnointilista: Varhaisten vuorovaikutus- ja leikkitaitojen arviointi leikissä

Tämä lista on tarkoitettu lapsen leikkiperustaiseen arviointiin arjen tilanteessa, esim. eläin-, auto- tai nukkeleikin sisällä. Anna lapsen valita kiinnostava leikki ja tarkkaile taitoja leikin aikana.

Arvioi:
– kykeneekö lapsi tekemään,
– tekeekö tuella,
– tekeekö spontaanisti,
– vai ei vielä lainkaan.

1. Yhteisen huomion jakaminen

🔹 Seuraako, mihin aikuinen osoittaa tai katsoo?
🔹 Osoittaako tai katsoo aikuisen kanssa samaa asiaa?

2. Valintojen tekeminen

🔹 Valitseeko kahdesta esineestä (esim. eläin vs. auto)?
🔹 Ilmaiseeko valintansa katseella, osoittamalla, eleellä tai puheella?

3. Jäljittely (matkiminen)

🔹 Jäljitteleekö aikuisen toimintaa leluilla (esim. ajaa autoa, syöttää nukkea)?
🔹 Toistaako perässä ääniä, eleitä tai yksinkertaisia sanoja?

4. Vuorottelu ja leikkiin osallistuminen

🔹 Osallistuuko yhteiseen leikkiin (esim. ajaa autoa vuorotellen)?
🔹 Odottaako vuoroaan ja jatkaako leikkiä yhdessä?

5. Kuvien katselu ja nimeäminen kirjassa

🔹 Seuraako kirjan lukemista?
🔹 Osoittaako tai nimeääkö kuvia pyynnöstä?
🔹 Kuinka pitkään jaksaa keskittyä kirjan katseluun?

6. Sinnikkyys

🔹 Yrittääkö lapsi uudelleen, jos ei heti onnistu?
🔹 Jaksaa yrittää saada aikuisen huomion tai pyytää jotakin?
🔹 Ei luovuta helposti, vaan ponnistelee tavoitteen saavuttamiseksi?

Esimerkkejä arjen tilanteista

📘 Esimerkki: Eläinkirjan lukuhetki 
Taidot tarkkailtavaksi:

• Keskittyminen: Kuinka pitkään lapsi seuraa kirjan lukemista?

• Osoittaminen ja nimeäminen: Vastaako aikuisen kysymyksiin, esim. “Missä on kissa?”

• Yhteinen tarkkaavaisuus: Seuraako lapsi aikuisen osoitusta? Osoittaako itse aikuiselle kuvia kirjasta?

• Jäljittely: Matkiiko lapsi eläimen ääntä tai muita ääniä kirjasta aikuisen perässä tai spontaanisti?

• Sinnikkyys: Jaksaa yrittää uudelleen esimerkiksi osoittaa tai nimetä kuvia. Aikuinen antaa lapselle tilaa ja aikaa tehdä yrityksiä.

🚗 Esimerkki: Autoleikki
Taidot tarkkailtavaksi:

• Leikin laatu: Onko leikki tarkoituksenmukaista (esim. työntää autoa tai vierittää autoa parkkitalosta) vai toistavaa (esim. pyörittää autoa tai sen renkaita tai tuijottaa sen pyöriviä osia)?

• Aloitteellisuus: Tarttuuko lapsi autoon? Jatkaako hän aikuisen aloittamaa leikkiä?

• Vuorottelu: Ottaa oman vuoron? Reagoi siihen, kun aikuinen pysäyttää auton tai tarjoaa oman vuoron?

• Jäljittely: Ajaako autoa kuten aikuinen? Toistaako perässä aikuisen tekemää auton ääntä (esim. "brrr")?

• Sinnikkyys: Jaksaa yrittää saada aikuisen huomion tai osallistua vuoroon. Aikuinen antaa lapselle tilaa ja aikaa.

📍 Vinkki: Havainnointi onnistuu parhaiten luonnollisessa tilanteessa – ei tarvitse arvioida jokaista kohtaa kerralla. Riittää, että huomioit, mitä tapahtuu leikin aikana.

Jos haluat tulostettavan arviointilomakkeen, voit pyytää sen sähköpostitse osoitteesta: nayttoonperustuvatuki@gmail.com

Kuvittele hetki, että et voisi ilmaista, mitä haluat. Et voisi pyytää vettä, kun sinua janottaa, tai syliä, kun kaipaat lohtua. Miltä tuntuisi, jos et saisi ääntäsi kuuluviin? Juuri tästä syystä pyytäminen on yksi keskeisimmistä kommunikaation muodoista – ja samalla yksi ensimmäisistä taidoista, joita puhumista opettelevalle tai vähän puhuvalle lapselle opetetaan. Seuraavassa blogissa aiheesta lisää.

Lähteet:

• Carpenter, M., Nagell, K., & Tomasello, M. (1998). Social cognition, joint attention, and communicative competence from 9 to 15 months of age. Monographs of the Society for Research in Child Development, 63(4), i-174.

• Tomasello, M. (1995). Joint attention as social cognition. In C. Moore & P. Dunham (Eds.), Joint attention: Its origins and role in development (pp. 103–130). Lawrence Erlbaum Associates.

• Mundy, P., & Newell, L. (2007). Attention, joint attention, and social cognition. Current Directions in Psychological Science, 16(5), 269–274.

• National Professional Development Center on Autism Spectrum Disorder. (2015). Evidence-based practices for children, youth, and young adults with autism spectrum disorder. Retrieved from https://autismpdc.fpg.unc.edu/evidence-based-practices

• Bruner, J. S. (1983). Child's Talk: Learning to Use Language. Norton.

• Lifter, K., Foster-Sanda, S., & Arzamarski, M. (2011). Play and Language: An Integrative Approach. Journal of Early Intervention, 33(3), 198-214.