Sovellettu käyttäytymisanalyysi (ABA) ei ole Suomessa virallisesti tunnustettu kuntoutusmuoto, mutta sen periaatteita hyödynnetään erilaisissa interventioissa

Osa 1: Sovellettu käyttäytymisanalyysi (ABA) – teoreettiset lähtökohdat ja soveltaminen Suomessa

Autismikirjon lasten kuntoutuksessa sovellettua käyttäytymisanalyysiä (Applied Behavior Analysis, ABA) hyödynnetään kansainvälisesti yhtenä näyttöön perustuvista lähestymistavoista. Suomessa ABA ei ole virallisesti tunnustettu erilliseksi kuntoutusmuodoksi eikä sillä ole omaa ammattiryhmää, mutta sen periaatteisiin pohjautuvia menetelmiä käytetään osana monia käytännön lähestymistapoja lapsen oppimisen, kommunikaation ja käyttäytymisen tukemisessa.

Käypä hoito -suositus ei nimeä ABA:ta suoraan suositeltavaksi menetelmäksi, mutta viittaa sen periaatteisiin ja niihin pohjautuviin käytäntöihin. Esimerkiksi PECS (Picture Exchange Communication System), PRT (Pivotal Response Treatment) ja ESDM (Early Start Denver Model) rakentuvat käyttäytymisanalyysin teoreettiselle pohjalle, vaikka niiden toteutustavat ja ympäristöt vaihtelevat. Näin ABA:n periaatteita sovelletaan osittain suomalaisessa kuntoutuskäytännössä, vaikka nimikettä ei käytetä.

Suomalainen autismikuntoutuksen kenttä on viime vuosikymmeninä monipuolistunut. Tarjolla on erilaisia menetelmiä, jotka voivat toisinaan hämmentää vanhempia: käytössä on sekä luonnollisia että strukturoidumpia lähestymistapoja. Vaikuttavat menetelmät pohjautuvat tieteelliseen näyttöön ja hyödyntävät lapsen arkiympäristöjä. Strukturoidummat, aikuisjohtoiset mallit sopivat erityisesti lapsille, jotka hyötyvät selkeästä ja jäsennellystä tuesta, kun taas luonnolliset menetelmät täydentävät niitä ja tukevat oppimista luonnollisissa tilanteissa.

Yhdysvalloissa ABA on vakiintunut omaksi ammattialakseen, ja käyttäytymisanalyytikot toimivat laajasti esimerkiksi autismikuntoutuksessa, kouluissa, terveydenhuollossa ja organisaatioiden kehittämisessä. Suomessa ABA:n käyttö on toistaiseksi rajallista, eikä sen taustateoria ole vielä laajasti tunnettu eri ammattialoilla, kuten erityispedagogiikassa, puheterapiassa, psykologiassa tai toimintaterapiassa.

Tämän tekstin tavoitteena on esitellä ABA:n teoreettisia lähtökohtia ja menetelmäkirjoa sekä tarkastella niiden yhteyksiä Suomessa hyödynnettäviin lähestymistapoihin, jotta käytössä olevien kuntoutuskeinojen tausta tulee selkeämmäksi.

28 näyttöön perustuvaa menetelmää, joita käytetään autismikuntoutuksessa

1. Edeltäviin tekijöihin pohjautuvat interventiot (Antecedent-Based Interventions, ABI)

Toimintaympäristöä – kuten lapsen oppimistasoa, oppisisältöjä, tehtävien vaikeustasoa ja käytettäviä materiaaleja – sekä tapahtumien ja toimintojen järjestystä muokataan etukäteen siten, että haastavan käyttäytymisen esiintyminen ehkäistään tai se vähenee. Myös ohjeiden selkeys ja muotoilu huomioidaan osana ennakointia.
Arjen esimerkki: Ennen siirtymätilannetta (esim. ulkoa sisään) lapselle annetaan viiden minuutin ennakkovaroitus ja näytetään siirtymäkuva. Tämä auttaa lasta valmistautumaan muutokseen ja vähentää siirtymätilanteisiin liittyviä raivokohtauksia.

2. Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiomenetelmät (Augmentative and Alternative Communication, AAC)

Erilaisia keinoja, kuten kuvia tai kommunikaatiolaitteita, käytetään puheen tukena tai sen korvaajana.
Arjen esimerkki: Lapsi valitsee ruokakuvan ilmaistakseen, mitä haluaa syödä välipalalla.

3. Ayresin sensomotorinen integraatio (Ayres Sensory Integration, ASI)

Aistilähtöisiä toimintoja käytetään tukemaan lapsen kykyä käsitellä ja jäsentää aistitietoa. Tämä menetelmä ei perustu ABA:han, vaan Ayresin kehittämään sensomotorisen integraation teoriaan. Sen tavoitteena on tukea lapsen aistitiedon käsittelyä järjestämällä toistuvia, aistikanavia kuormittavia harjoitteita. Vaikka SI:stä on runsaasti kliinistä kokemusta, sen tutkimusnäyttö autismikirjon lasten kuntoutuksessa on rajallista ja vaihtelevaa verrattuna ABA-pohjaisiin menetelmiin.
Arjen esimerkki: Lapsi keinuu säännöllisesti ennen siirtymiä rauhoittuakseen. 

4. Käyttäytymisen liikevoimaan perustuva menetelmä (Behavioral Momentum Intervention, BMI)

Ennen vaikeampia tehtäviä annetaan helppoja ja todennäköisesti onnistuvia pyyntöjä, jotta motivaatio kasvaa.
Arjen esimerkki: Ennen pukeutumista lapsi laittaa helposti hatun päähän, jonka jälkeen siirrytään vaikeampaan vetoketjun sulkemiseen.

5. Kognitiivis-behavioraaliset menetelmät (Cognitive Behavioral/Instructional Strategies, CBIS)

Lasta opetetaan tunnistamaan ja säätelemään ajatuksiaan, tunteitaan ja käyttäytymistään.
Arjen esimerkki: Lapsi oppii tunnistamaan tunneskaalan avulla, miltä hänestä tuntuu, ja valitsemaan keinon rauhoittua.

6. Erillisvahvistaminen (Differential Reinforcement, DR)

Toivottua käyttäytymistä vahvistetaan systemaattisesti, kun taas ei-toivottua käyttäytymistä ei palkita.
Arjen esimerkki: Lasta kehutaan, kun hän pyytää vuoroa, mutta ei reagoida huutamiseen.

7. Suora opettaminen (Direct Instruction, DI)

Taidot opetetaan eksplisiittisesti, vaiheittain ja toistojen avulla, usein ryhmässä.
Arjen esimerkki: Opettaja käy lapsen kanssa läpi laskemisen vaihe vaiheelta ja vahvistaa oikeita vastauksia heti.

8. Erillistaitojen opettaminen (Discrete Trial Training, DTT)

Taidot opetellaan selkeässä, toistuvassa harjoituksessa, jossa on alku, vihje, vastaus ja palaute.
Arjen esimerkki: Lapsi harjoittelee eläinten nimeämistä pöydän ääressä, saaden heti palkkion onnistuneesta vastauksesta.

9. Liikunta ja kehollinen aktiivisuus (Exercise and Movement, EXM)

Fyysinen aktiivisuus integroidaan opetukseen ja kuntoutukseen esimerkiksi itsesäätelyn tueksi.
Arjen esimerkki: Lapsi hyppii trampoliinilla ennen pöytätehtiviin siirtymistä.

10. Sammuttaminen (Extinction, EXT)

Ei-toivottu käyttäytyminen vähenee, kun sen aiemmin ylläpitänyt vahviste poistetaan. Sammuttamista käytetään aina yhdessä muiden menetelmien, kuten funktionaalisen kommunikaation harjoittelun (FCT), kanssa ja vasta sen jälkeen, kun käyttäytymisen syy (funktio) on selvitetty.

Arjen esimerkki: Havainnoinnin perusteella tiedetään, että lapsi kiljuu saadakseen aikuisen huomion. Aikuinen ei enää reagoi kiljumiseen, vaan vahvistaa erikseen toivottua tapaa pyytää huomiota, kuten koskettamalla olkapäähän tai näyttämällä kuvaa.

11. Funktionaalinen käyttäytymisen arviointi (Functional Behavioral Assessment, FBA)

Käyttäytymisen taustalla oleva funktio selvitetään järjestelmällisesti ja tieteellisesti.
Arjen esimerkki: Havaintojen ja arviointien perusteella voidaan todeta, että lapsi lyö saadakseen huomiota.

12. Tarkoituksenmukaisen kommunikaation harjoittelu (Functional Communication Training, FCT)

Lasta opetetaan ilmaisemaan tarpeensa hyväksyttävällä tavalla.
Arjen esimerkki: Lapsi oppii näyttämään nukkumiskuvaa, kun häntä väsyttää.

13. Mallintaminen (Modeling, MD)

Lapsi saa mallin halutusta käyttäytymisestä, jota hän opettelee.
Arjen esimerkki: Aikuinen näyttää, miten pelissä odotetaan omaa vuoroa.

14. Musiikkipohjaiset menetelmät (Music-Mediated Intervention, MMI)

MMI on kuntoutusmenetelmä, jossa musiikkia käytetään vuorovaikutuksen, kielen, tunteiden säätelyn ja motoristen taitojen tukena. Se perustuu tutkimukseen, mutta ei ABA:n periaatteisiin, eli käyttäytymistä ei muokata palkitsemisen kautta. Menetelmässä hyödynnetään esimerkiksi rytmi- ja laululeikkejä, jotka motivoivat lasta osallistumaan, tukevat sosiaalista vuorottelua ja arjen taitojen harjoittelua luonnollisessa ympäristössä. Tämä menetelmä ei perustu ABA:han, vaan musiikkiterapian ja musiikkikasvatuksen teorioihin. Se hyödyntää musiikkia vuorovaikutuksen, tarkkaavaisuuden ja tunneilmaisun tukemisessa. Tutkimusnäyttö osoittaa lupaavia vaikutuksia, mutta se on suppeampaa ja laadultaan heikompaa kuin ABA-pohjaisissa menetelmissä.

Arjen esimerkki: Lapsi harjoittelee tervehtimistä tai vuorottelua laululeikin avulla.

15. Luonnolliset menetelmät (Naturalistic Interventions, NI)

Opetus tapahtuu lapsen luonnollisissa ympäristöissä, leikin ja arjen tilanteiden yhteydessä.
Arjen esimerkki: Lapsi opettelee pyytämään lelua toisen lapsen kanssa leikkiessään.

16. Vanhempien toteuttamat menetelmät (Parent-Implemented Intervention, PII)

Vanhemmat osallistuvat aktiivisesti kuntoutukseen.
Arjen esimerkki: Vanhempi käyttää PECS-kuvia lapsensa kanssa kotona ruokapöydässä.

17. Vertaisvälitteinen ohjaus ja interventiot (Peer-Based Instruction and Intervention, PBII)

Ohjausta saaneet ikätoverit osallistuvat suunnitellusti opetukseen ja vuorovaikutuksen tukemiseen, esimerkiksi mallintamalla taitoja tai auttamalla tehtävien suorittamisessa.
Arjen esimerkki: Toinen lapsi ohjaa ja tukee yhteisen tornin rakentamista esimerkiksi näyttämällä mallia ja kannustamalla.

18. Promptaaminen (Prompting, PP)

Lapsen suoriutumista tuetaan tarjoamalla oikeatasoista tukea, kuten sanallisia, visuaalisia, eleellisiä tai fyysisiä vihjeitä, jotka ohjaavat kohti tavoiteltua käyttäytymistä.
Arjen esimerkki: Aikuinen osoittaa kenkää ja kysyy: ”Mitä laitetaan jalkaan?”, auttaen näin lasta muistamaan ja aloittamaan pukemistoiminnon.

19. Vahvistaminen (Reinforcement, R+)

Toivottua käyttäytymistä lisätään palkitsemalla sitä.
Arjen esimerkki: Lapsi saa tarran, kun hän tervehtii aamulla oma-aloitteisesti.

20. Reaktion keskeytys ja uudelleenohjaus (Response Interruption and Redirection, RIR)

Häiritsevä toiminta keskeytetään ja ohjataan tarkoituksenmukaiseen.
Arjen esimerkki: Lapsi naputtaa pöytää äänekkäästi ja aikuinen ohjaa hänet tekemään palapeliä.

21. Oman toiminnan ohjaus (Self-Management, SM)

Lapsi opetetaan seuraamaan ja säätelemään omaa käyttäytymistään.
Arjen esimerkki: Lapsi rastittaa itse päiväohjelmasta suoritetut tehtävät.

22. Sosiaaliset tarinat (Social Narratives, SN)

Yksilöllisesti laadittuja tarinoita käytetään sosiaalisten tilanteiden jäsentämiseen ja ennakointiin.
Arjen esimerkki: Lapselle luetaan tarina, jossa mennään hammaslääkäriin.

23. Sosiaalisten taitojen opetus (Social Skills Training, SST)

Sosiaalisia taitoja opetellaan suunnitellusti.
Arjen esimerkki: Lapsi harjoittelee pyytämistä ja kiittämistä roolileikissä.

24. Tehtäväanalyysi (Task Analysis, TA)

Tehtävä pilkotaan pienempiin osiin.
Arjen esimerkki: Käsienpesu opetellaan vaiheittain: hanan avaaminen, kostutus, saippua, huuhtelu, kuivaus.

25. Teknologiapohjaiset menetelmät (Technology-Aided Instruction and Intervention, TAII)

Opetuksessa käytetään teknologiaa.
Arjen esimerkki: Lapsi käyttää tablettisovellusta ilmaisemaan haluavansa leikkiä ulkona.

26. Ajan viive (Time Delay, TD)

Vihjeen antamista viivästetään, jotta lapsi saa aikaa vastata itse.
Arjen esimerkki: Aikuinen katsoo lasta odottaen 5 sekuntia ennen kuin sanoo ”auto”.

27. Videomallintaminen (Video Modeling, VM)

Lapsi näkee videolta mallin halutusta käyttäytymisestä.
Arjen esimerkki: Lapsi katsoo videon siitä, kuinka mennään vuorotellen keinumaan.

28. Visuaalinen tuki (Visual Supports, VS)

Käytetään visuaalisia keinoja, kuten kuvia, aikatauluja tai kaavioita, tukemaan ymmärtämistä, muistamista ja ennakointia.

Arjen esimerkki: Lapsella on kuvallinen päiväjärjestys, jossa näkyvät päivän toiminnot: leikki, ruokailu ja ulkoilu.

ABA eri ammattialoilla

Luonnolliset, leikkiin ja arkeen perustuvat ABA-menetelmät (kuten PRT, Project ImPACT, ESDM ja JASPER) tukevat monialaisesti autismikuntoutusta.

• Puheterapia: ABA:n sovelluksia ovat mm. PECS-kuvakommunikaatio ja PRT, jotka tukevat pyytämisen, sanaston ja vuorovaikutuksen oppimista.

• Erityisopetus: Menetelmät, kuten funktionaalinen käyttäytymisanalyysi (FBA), DTT ja ketjuttaminen, tuovat opetukseen rakennetta, ja luonnolliset menetelmät tukevat leikin ja arjen vuorovaikutusta.

• Toimintaterapia: ABA:n vahvistaminen ja ketjuttaminen auttavat arjen taitojen harjoittelussa (esim. käsienpesu, pukeminen), ja leikkiperustaiset lähestymistavat istuvat hyvin toimintaterapiaan.

Suomessa ABA:n käyttö on vielä hajanaista, vaikka sen periaatteita hyödynnetään eri muodoissa, usein ilman tietoista yhteyttä tieteelliseen taustaan. On tärkeää erottaa menetelmät, joilla on vahva tutkimusnäyttö, niistä joiden vaikuttavuus on epävarmaa, jotta kuntoutus perustuisi lapsen parhaaseen etuun.

 OSA 2: ABA:n intensiivisyydestä – ei vain pöydän ääressä työskentelyä

Monilla ABA yhdistyy mielikuvaan yksitoikkoisesta pöydän ääressä tehtävästä harjoittelusta, mutta todellisuudessa se on tapa ymmärtää ja muokata käyttäytymistä arjen tilanteissa, kuten leikeissä, ruokailussa tai pukemisessa. Joillekin lapsille tarvitaan aluksi strukturoidumpaa opetusta, kuten DTT:tä (Discrete Trial Training), jonka vaikuttavuudesta on vahvaa tutkimusnäyttöä (Meadows, 2021). DTT voi toimia lähtökohtana, josta siirrytään kohti luonnollisempia menetelmiä, kuten NET:iä.

Luonnollisessa ympäristössä taitoja voidaan vahvistaa tarvittaessa DTT:n avulla, jotta ne vakiintuvat ja erottuvat muista. Esimerkiksi lapsi voi oppia pyytämään lelua spontaanisti, mutta yksittäisiä sanoja tai viittomia harjoitellaan systemaattisesti DTT:llä. Näin menetelmät tukevat monipuolisesti oppimista ja taitojen siirtymistä arkeen.

ABA:n erityinen vahvuus: käyttäytymisen analyysi

Sovellettu käyttäytymisanalyysi (ABA) perustuu B.F. Skinnerin behaviorismiin, joka esiteltiin vuonna 1957. Skinner korosti, että käyttäytyminen muovautuu sen seurausten perusteella: käyttäytyminen vahvistuu, jos sille seuraa miellyttävä seuraus, ja heikkenee, jos seuraus on epämiellyttävä tai se jätetään huomiotta. Tästä periaatteesta on kehitetty ABC-malli, jonka avulla käyttäytymistä voidaan analysoida ja muokata.

Mikä on ABC-malli?
Antecedent-Behavior-Consequence (ABC) -malli jakaa käyttäytymisen kolmeen osaan:

• Antecedent (A) – Edeltävä tilanne:
  Mitä tapahtuu juuri ennen käyttäytymistä? Tämä voi olla ympäristön ärsyke, vuorovaikutustilanne tai aistimuksellinen laukaiseva tekijä, joka saa aikaan tietyn käyttäytymisen.

• Behavior (B) – Käyttäytyminen:
  Mitä konkreettista tapahtuu? Käyttäytyminen voi olla esimerkiksi puhuttua ilmaisua, huutamista, itkemistä tai toistuvia liikkeitä.

• Consequence (C) – Seuraus:
  Mitä tapahtuu heti käyttäytymisen jälkeen? Seuraus voi vahvistaa tai heikentää käyttäytymistä riippuen siitä, miten muut reagoivat siihen.

ABC-mallin avulla käyttäytymistä voidaan ymmärtää ja muokata rakentavasti. Tämä erottaa ABA:n monista muista kuntoutusmenetelmistä, sillä analyysi tuo selkeyttä erityisesti haastavien tilanteiden purkamiseen ja ennaltaehkäisyyn.

Tapausesimerkki: lelun pyytäminen rauhallisesti

• Edeltävä tilanne / tekijä: Lapsi haluaa lelun, mutta aikuinen ei anna sitä heti.

• Käyttäytyminen: Lapsi alkaa itkeä ja huutaa.

• Seuraus: Aikuinen antaa lelun, ja lapsen itku loppuu.

• Toimenpide: Opetetaan lasta käyttämään kuvia tai muita vaihtoehtoisia viestintätapoja (esim. AAC) pyytääkseen lelua rauhallisesti. Näin lapsi oppii ilmaisemaan toiveensa ilman itkua, ja tilanteet rauhoittuvat.

Seuraavassa blogitekstissä: Varhaiset esikielelliset taidot kuntoutuksen lähtökohtana
ABA-menetelmät perustuvat ajatukseen, että vahva kommunikaation ja vuorovaikutuksen perusta rakennetaan jo ennen puhetta.

Seuraavassa blogitekstissä käsittelen, miten varhaisia esikielellisiä taitoja – kuten vuorottelua, jäljittelyä ja yhteisen tarkkaavaisuuden rakentamista – voidaan opettaa luonnollisesti ja tavoitteellisesti osana varhaista autismikuntoutusta. 

Lähteet:

Ayres, A. J. (1972). Sensory Integration and Learning Disorders. Los Angeles: Western Psychological Services.
Koegel, R. L., & Koegel, L. K. (2006). Pivotal Response Treatments for Autism.
Meadows, T. (n.d.). What is DTT? I Love ABA! Viitattu 6.8.2025, https://www.iloveaba.com/2012/01/what-is-dtt.html
National Autism Center. (2015). National Standards Project, Phase 2.
Schreibman, L. (2005). The Science and Fiction of Autism. Cambridge, MA: Harvard University Press.
Schreibman, L., Dawson, G., Stahmer, A. C., Landa, R., Rogers, S. J., McGee, G. G., ... & Halladay, A. (2015). Naturalistic Developmental Behavioral Interventions: Empirically Validated Treatments for Autism Spectrum Disorder. Journal of Autism and Developmental Disorders, 45(8), 2411–2428.
Skinner, B. F. (1957). Verbal Behavior. New York: Appleton-Century-Crofts.
Sundberg, M. L. (2008). VB-MAPP: Verbal Behavior Milestones Assessment and Placement Program.
Wong, C., Odom, S. L., Hume, K., Cox, A. W., Fettig, A., Kucharczyk, S., ... & Schultz, T. R. (2015). Evidence-Based Practices for Children, Youth, and Young Adults with Autism Spectrum Disorder. Journal of Autism and Developmental Disorders, 45(7), 1951–1966.