Koritehtävät ja esiakateemiset taidot autismikirjon kuntoutuksessa

Teoria koritehtävien taustalla

Varhaiskasvatuksessa esiakateemisten taitojen opettamisessa käytetään usein koritehtäviä, mutta näiden tehtävien taustalla oleva teoria on harvoin selkeästi esillä. Tässä blogissa pureudumme siihen, miten systemaattinen opetus ja vahva teoriapohja tukevat autismikirjon lasten oppimista koritehtävien avulla – ja miten kommunikaation tukeminen kulkee opetuksen rinnalla.

Matching-harjoitusten periaatteet

Matching, eli samanlaisten esineiden tai kuvien yhdistäminen, on perustaito, joka rakentaa pohjaa monimutkaisempien oppimistehtävien, kuten luokittelun, nimeämisen ja lukemaan oppimisen, omaksumiselle. Harjoitukset etenevät asteittain helposta vaikeaan, ja ne vaativat huolellista pohjatyötä, jotta lapsi pystyy onnistumaan tehtävissä.

Matching-tehtävien etenemisjärjestys: helpoimmasta vaikeimpaan

Esivaihe: Greenin (2001) ohjeistus osoittamisesta ja valinnasta

Ennen kuin siirrytään varsinaisiin matching-tehtäviin, lapsella tulisi olla seuraavat valmiudet:

• Esineiden erottelu ja valinta:
  Lapsi osaa valita kahdesta esineestä ohjeen perusteella.
  Esimerkki: Aikuinen asettaa pöydälle mukin ja lusikan ja sanoo: ”Anna lusikka.” Lapsi ojentaa lusikan.

• Osoittaminen tai valitseminen:
  Aikuinen voi sanoa esimerkiksi ”Missä on muki?”, ja lapsi osoittaa tai ojentaa oikean esineen.
  Esimerkki: Aikuinen näyttää kahta esinettä ja kysyy: ”Missä on muki?” Lapsi osoittaa mukia sormellaan.

• Yksinkertaisten ohjeiden ymmärtäminen:
  Lapsi reagoi tuttuihin sanoihin tai ohjeisiin, jotka liittyvät esineisiin.
  Esimerkki: Aikuinen sanoo: ”Vie pallo koriin.” Lapsi tarttuu palloon ja pudottaa sen koriin ilman mallia tai lisäohjeita.

Vaihe 1: Esine–esine matching

Kun edellä mainitut perustaidot ovat hallussa ja lapsi onnistuu osoittamisessa tai valinnassa säännöllisesti, siirrytään varsinaiseen matching-tehtävään.

Tavoite:

Lapsi oppii yhdistämään samanlaiset esineet visuaalisen hahmottamisen ja valinnan avulla.

Toimintaperiaate:

Lapselle näytetään malliesine, ja hänen tehtävänään on valita kahdesta tai useammasta vaihtoehdosta se esine, joka on samanlainen kuin malli.
➡️ Tässä vaiheessa ei enää käytetä sanallista vihjettä (esim. ”Missä on…”), vaan lapsi tekee valinnan pelkän mallin perusteella. Malli toimii visuaalisena vihjeenä.

Harjoittelun eteneminen:

✅ Vaihe 1:

Yksi muki annetaan malliksi, ja lapsen tehtävänä on valita sen pariksi samanlainen muki kahdesta vaihtoehdosta.
Aikuinen voi sanoa esim. “Etsi samanlainen.”

✅ Vaihe 2:

Mallina on muki, ja vaihtoehtoina ovat muki ja jokin erilainen esine (esim. auto).
Lapsi valitsee mukin.
Esineiden paikkoja vaihdetaan toistojen välillä.

✅ Vaihe 3:

Mallina on muki, ja vaihtoehtoina ovat muki, auto ja pallo.
Lapsi valitsee oikean esineen kolmen vaihtoehdon joukosta.

✅ Vaihe 4:

Malliesineeksi vaihdetaan jokin uusi, kuten nukkekodin tuoli, ja harjoitus toistetaan uusilla esineillä.

Opetuksen periaatteet

• ✅ Vahvistaminen: Aina kun lapsi vastaa oikein, annetaan välitön ja myönteinen vahviste.

• ❌ Virhetilanteessa: Ohjataan lempeästi oikeaan valintaan ja toistetaan harjoitus.

• 🔁 Rotaatioperiaate: Esineiden paikkoja vaihdetaan, jotta valinta ei perustu sijaintiin.

Vaihe 2: Kuva–kuva

Yhdistetään samanlaiset kuvat. Tässä vaiheessa harjoitellaan visuaalista erottelua ja kahdenulotteisten kuvien tunnistamista, mikä tukee siirtymistä konkreettisista esineistä abstrakteihin merkkeihin.

Tavoite:
Lapsi oppii yhdistämään samanlaiset kuvat itsenäisesti.

Harjoittelun vaiheet:

Vaihe 1:
Yksi kuva (kissa) annetaan malliksi, ja lapsen tehtävänä on yhdistää se suoraan samanlaiseen kuvaan, joka on esillä yhdessä mallikuvan kanssa. Tässä vaiheessa ei vielä ole muita vaihtoehtoja.
Aikuinen voi sanoa esimerkiksi ”Etsi pari” tai ”Etsi samanlainen”.

Vaihe 2:
Mallikuva (kissa) ja erilainen kuva (auto) asetetaan vierekkäin. Lapsen tulee valita mallikuva. Kuvien paikkaa vaihdetaan harjoitusten välillä.

Vaihe 3:
Mallikuva (kissa) annetaan, ja lapsen valittavana on useampia vaihtoehtoja (esim. kissa, pallo ja auto). Lapsen tehtävänä on valita oikea kuva. Paikkoja vaihdetaan harjoitusten välillä.

Vaihe 4:
Mallikuvaksi vaihdetaan jokin uusi kuva (esim. tuoli), ja samat vaiheet toistetaan uusilla kuvilla.

Vaihe 3: Kuva–esine ja esine–kuva

Tässä vaiheessa harjoitellaan yhdistämään konkreettinen esine ja sen kuva sekä päinvastoin. Tämä tukee siirtymistä konkreettisista esineistä abstrakteihin kuviin ja vahvistaa kielellisen ymmärryksen kehitystä. Lisäksi lapsi oppii yhdistämään kuulemansa sanan oikeaan kohteeseen (sound matching), mikä on keskeinen taito kielellisessä kehityksessä.

Harjoittelun vaiheet:

Vaihe 1:
Lapselle annetaan vain yksi esine (esim. muki) malliksi ja sen identtinen kuva, jonka pariksi esine yhdistetään. Tässä vaiheessa ei ole ylimääräisiä vaihtoehtoja.
Aikuinen voi sanoa: ”Etsi pari” tai ”Yhdistä esine kuvaan”.

Vaihe 2:
Mallikuvan kanssa tarjotaan kaksi esinettä (esim. muki ja auto). Lapsen tehtävänä on valita esine, joka vastaa kuvaa. Kuvien ja esineiden paikkoja vaihdetaan harjoitusten välillä.

Vaihe 3:
Kuvan tai esineen kanssa tarjotaan useampia vaihtoehtoja (esim. 3–4), joista lapsi valitsee oikean parin. Paikkoja vaihdetaan ja harjoitus toistetaan.

Vaihe 4:
Malliksi valitaan uusi esine tai kuva (esim. nukkekodin tuoli), ja samat vaiheet toistetaan uusilla esineillä ja kuvilla.

Harjoitus: Kuullun sanan yhdistäminen kohteeseen (sound matching)
Aikuinen sanoo ääneen esineen nimen, esimerkiksi ”muki”, ja näyttää samalla esineen tai kuvan. Lapsi valitsee sanan perusteella oikean kohteen useiden vaihtoehtojen joukosta.

• Aluksi harjoitellaan kahdella vaihtoehdolla.

• Edistyessä voidaan lisätä vaihtoehtoja kolmeen.

Tavoite:
Lapsi oppii yhdistämään kuulemansa sanan oikeaan kohteeseen, mikä vahvistaa sanallista ymmärrystä ja valmistaa nimeämisen ja sanavaraston kehitystä varten.

Vaihe 4: Nimeäminen

Kun samanlaisten esineiden ja kuvien yhdistäminen on hallussa ja lapsi osaa yhdistää kuulemansa sanan oikeaan esineeseen tai kuvaan, siirrytään esineen tai kuvan nimeämisen harjoitteluun joko sanallisesti tai muulla kommunikaatiokeinolla. Tämä tukee kielellistä kehitystä ja sanavaraston laajentamista.

Harjoittelun vaiheet:
Vaihe 1: Aikuinen näyttää esineen tai kuvan ja sanoo nimen ääneen, esimerkiksi "muki".
Vaihe 2: Lasta rohkaistaan toistamaan sana tai käyttämään vaihtoehtoista kommunikaatiokeinoa, kuten viittomista tai AAC-laitetta.
Vaihe 3: Lapsi yhdistää sanan tai kommunikaatiomerkin oikeaan esineeseen tai kuvaan useista vaihtoehdoista.
Vaihe 4: Harjoituksia tehdään eri esineillä ja kuvilla, tavoitteena sanaston ja kommunikaation laajentaminen.

Kuvakirjan ja arjen tilanteiden hyödyntäminen
Kuvakirjat tarjoavat luonnollisen ja motivoivan ympäristön harjoitella nimeämistä ja kuullun sanan yhdistämistä oikeaan kuvaan. Aikuinen voi näyttää kuvia ja sanoa sanat ääneen, kannustaen lasta toistamaan sanan tai osoittamaan oikeaa kuvaa. Lisäksi harjoittelussa kannattaa hyödyntää arjen tilanteita ja leikkiä: lapsi voi nimetä esimerkiksi aamutoimien esineitä, ruokailuvälineitä tai leluja leikin lomassa. Näin nimeämistaidot vahvistuvat luonnollisesti, motivoivasti ja helposti arjessa toteutettavalla tavalla.

Tutustu myös blogitekstiin "Nimeäminen".

Vaihe 5: Parit – värit, muodot ja numerot

Harjoitellaan yhdistämään pareja saman ominaisuuden perusteella. Tämä vahvistaa käsitteiden oppimista ja visuaalista erottelukykyä.

Harjoittelun vaiheet:

• Vaihe 1: Parit, joissa on sama väri (esim. kaksi punaista palloa).

• Vaihe 2: Parit, joissa on sama muoto (esim. kaksi kolmiota).

• Vaihe 3: Parit, joissa on sama numero tai sama lukumäärä (esim. kaksi kolmosta tai kaksi korttia, joissa kummassakin kolme palloa).

• Vaihe 4: Harjoituksia toistetaan eri yhdistelmillä. Aikuinen voi ohjata tarvittaessa sanallisesti, eleillä tai näyttämällä mallia.

Vaihe 6: Parit – kirjaimet

Harjoitellaan tunnistamaan ja yhdistämään samanlaisia kirjaimia sekä erottamaan kirjaimet muista merkeistä. Tämä tukee lukemaan oppimisen varhaisia valmiuksia.

Harjoittelun vaiheet:

• Vaihe 1: Parit, joissa on sama kirjain (lapsi saa mallikirjaimen ja valitsee sen parin kahdesta vaihtoehdosta).

• Vaihe 2: Oikean kirjaimen valinta useamman vaihtoehdon joukosta.

• Vaihe 3: Kirjainten erottelu muista merkeistä, kuten numeroista ja erikoismerkeistä.

• Vaihe 4: Harjoituksia toistetaan eri kirjaimilla (kirjain–kuvakorteilla) ja kirjainpareilla.

Vaihe 7: Alkuäänne tai sana–kuva
Yhdistetään kirjain tai sana kuvaan, esimerkiksi kirjain "k" ja kuva kissasta. Tämä vaihe tukee fonologista tietoisuutta ja lukutaidon kehitystä.

Harjoittelun vaiheet:

• Vaihe 1: Annetaan kirjain ja lapsi valitsee kuvan, joka alkaa kyseisellä alkuäänteellä.

• Vaihe 2: Harjoitellaan yhdistämään koko sana kuvaan, esimerkiksi sana "kissa" ja kuva kissasta.

• Vaihe 3: Harjoitellaan erottamaan kuvia, joiden alkuäänne on eri.

• Vaihe 4: Harjoituksia toistetaan eri kirjaimilla ja sanoilla.

Arjen esimerkkejä:
Alkuäänteitä ja sana–kuva -yhdistämistä voi harjoitella esimerkiksi kavereiden nimillä. Lapsi voi etsiä kuvia tai kortteja, joiden nimi alkaa tietyn kirjaimen äänteellä (esim. “M” → Mika, Mari). Leikissä voidaan nimetä luokkakavereita tai perheenjäseniä ja yhdistää nimet heidän kuviinsa. Ruokailu- tai leikkitilanteissa voidaan yhdessä huomata, että tietyn henkilön nimi alkaa samalla äänteellä kuin jokin esine (“P” → Pekka / pallo).

Vaihe 8: Numero ja määrä

Yhdistetään numero ja sitä vastaava määrä esineitä, mikä vahvistaa matematiikan perustaitoja.

Harjoittelun vaiheet:

• Vaihe 1: Lapselle annetaan numero (esim. 3), ja hänen tehtävänään on valita esineistä oikea määrä tai löytää määrää vastaava kuvakortti (esim. kuvassa 3 palloa).

• Vaihe 2: Harjoitellaan päinvastaista: lapsi laskee esineiden määrän (tai etsii määrää vastaavan kuvakortin) ja yhdistää sen oikeaan numeroon.

• Vaihe 3: Yhdistetään useita numeroita ja niihin kuuluvia määriä, jolloin harjoitus monipuolistuu.

• Vaihe 4: Toistetaan harjoituksia eri numeroilla ja vaihtelevilla esineillä, mikä tukee oppimisen yleistymistä.

Vaihe 9: Mikä ei kuulu joukkoon

Opetellaan tunnistamaan ja valitsemaan joukosta poikkeava ärsyke, mikä edistää luokittelun ja vertailun taitoja.

Harjoittelun vaiheet:

• Vaihe 1: Näytetään ryhmä samanlaisia esineitä ja yksi erilainen, esimerkiksi kolme punaista palloa ja yksi sininen pallo. Lapsen tehtävä on löytää se, mikä ei kuulu joukkoon.
• Vaihe 2: Harjoitellaan samaa erilaisilla esineillä, väreillä ja muodoilla.
• Vaihe 3: Harjoitellaan erottamaan poikkeava myös abstraktimmista kuvioista tai sanoista.
• Vaihe 4: Harjoituksia toistetaan vaihtelevilla esineillä ja kuvilla.

Harjoitusten toteutusperiaatteet

• Harjoituksissa käytetään yleensä kolmea vaihtoehtoa, joista yksi on oikea vastaus.

• Alussa oikea vaihtoehto erottuu selvästi muista. Tarvittaessa erottelun helpottamiseksi voidaan käyttää valkoisia kortteja esineiden sijaan.

• Lasta ohjataan osoittamaan oikea vaihtoehto sanallisin ohjein, siirtämällä aluksi oikea vaihtoehto lähimmäksi lasta, elein (aikuinen osoittaa oikeaa vaihtoehtoa) tai kädestä pitäen, jos se on tarpeellista.

• Oikeasta vastauksesta annetaan välitön vahviste, kuten kehu tai pieni palkkio.

• Virhetilanteissa ohjataan lempeästi oikeaan vastaukseen ja harjoitus toistetaan.

• Ärsykkeiden paikkaa vaihdetaan (rotaatio), ja vaikeustasoa nostetaan asteittain lapsen onnistumisten myötä.

Teoreettinen tausta: Matching-tehtävät autismikirjon lasten opetuksessa

• Matching-tehtävät muodostavat perustan monille myöhemmille taidoille, kuten erottelukyvylle, havainnoinnille, käsitteiden muodostukselle ja assosiatiiviselle oppimiselle (esim. kuvan ja sanan yhdistäminen).

• Harjoitukset perustuvat usein sovelletun käyttäytymisanalyysin (ABA) menetelmiin, erityisesti DTT-menetelmään (Discrete Trial Training), jossa taidot opetetaan toistuvina, lyhyinä opetustuokioina.

• Oppimisen yleistymisen varmistamiseksi ärsykkeiden ominaisuuksia vaihdellaan (esim. väri, koko, paikka ja esitystapa).

📚 Esimerkkejä kuvasivustoista matching-tehtäviin:

1. Viitottu Rakkaus (https://www.viitotturakkaus.fi)

   • Tarjoaa runsaasti arjen sanastoa kuvina ja viittomina.

   • Soveltuu hyvin esine–kuva–viittoma -matchingiin.

   • Sopii myös kommunikaatiokuvien yhdistelyyn.

2. Papunet Kuvapankki (https://papunet.net/materiaalia/kuvapankki)

   • Ilmainen kuvapankki, jossa paljon tuttuja esineitä, ruokia, eläimiä ja toimintoja.

   • Kuvia voi yhdistellä ja tulostaa matching-tehtäviksi.

3. ARASAAC (https://www.arasaac.org)

   • Laaja kansainvälinen kuvapankki, myös suomenkielisiä versioita monista kuvista.

   • Kuvia voi käyttää sekä matching-harjoituksiin että kommunikointiin.

4. LessonPix (https://lessonpix.com)

   • Sisältää tuhansia kuvia ja mahdollisuuden tehdä omia matching-tehtäviä ja harjoituskortteja (vaatii tilauksen).

   • Mahdollisuus personoida tehtäviä lapsen kiinnostuksen mukaan.

5. Boardmaker (https://goboardmaker.com)

   • Tunnettu ohjelma AAC-kuvien tekemiseen, sisältää myös valmiita tehtäväpohjia.

   • Vaatii lisenssin, mutta sopii monipuoliseen käyttöön.

🛠 Vinkki:

Yksinkertaisia matching-kortteja voi tehdä myös itse valokuvaamalla lapsen omia tavaroita ja leluja – tämä voi parantaa siirtovaikutusta arkeen ja lisätä motivaatiota.

Voit myös pyytää minulta sähköpostitse nimeämiseen, luki- matemaattisiin harjoituksiin liittyviä kuvia: nayttoonperustuvatuki@gmail.com

Lähteet

• Green, G. (2001). Behavior analytic instruction for learners with autism: Advances in stimulus control technology. Focus on Autism and Other Developmental Disabilities, 16(2), 72–85.

• Sidman, M. (1971). Reading and auditory-visual equivalences. Journal of Speech and Hearing Research, 14(1), 5–13.

• Green, G. (2017). Behavioral Intervention for Young Children with Autism: A Manual for Parents and Professionals.

• Grow, L. L., & LeBlanc, L. A. (2013). Teaching receptive language skills: Recommendations for instructors. Behavior Analysis in Practice, 6(1), 56–65.