Miten jäljittely kehittyy ja miksi se on tärkeää?

Jäljittely: oppimisen perusta

Jäljittely on sekä sosiaalis-kognitiivinen kyky että oppimista mahdollistava perustaito: sen avulla lapsi rakentaa vuorovaikutusta ja oppii uusia taitoja luonnollisissa tilanteissa. Monille autistisille lapsille jäljittely ei kuitenkaan kehity itsestään, vaan sitä harjoitellaan pienissä, konkreettisissa osissa.

Jäljittelyn vaiheet

Jäljittelytaidot voidaan jakaa vaiheisiin Ilene Schwartzin Project DATA -mallin (2008) mukaisesti. Harjoittelu etenee helpoimmasta vaikeampaan vaiheittain — näin lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja uudet taidot rakentuvat yksi kerrallaan.

1. Esinejäljittely
   Harjoittelu aloitetaan usein esineillä. Lapsi oppii toistamaan aikuisen yksinkertaisen toiminnon esimerkiksi palikoilla, autolla tai nukella. Esineet motivoivat ja tarjoavat konkreettisen, helposti ymmärrettävän mallin.

2. Karkeamotorinen jäljittely
   Kun esineiden kanssa jäljittely sujuu, siirrytään näkyviin liikkeisiin ilman esineitä, kuten vilkutus, käsien taputus tai jalkojen tömistys. Harjoitellaan myös liikkeitä, joita lapsi ei itse näe, kuten käsien nostaminen ylös tai pään nyökkääminen. Peili voi toimia hyödyllisenä apuvälineenä.

3. Hienomotorinen jäljittely
   Hienomotoriset liikkeet vaativat tarkkuutta: esimerkiksi sormilla osoittaminen, nyrkkien avaaminen ja sulkeminen tai pienten lelujen painikkeiden painaminen.

4. Sanojen jäljittely
   Sanojen ja lauseiden jäljittely tukee puheen kehitystä. Aluksi lapsi toistaa yksittäisiä äänteitä ja sanoja, myöhemmin myös pidempiä lauseita.

5. Monivaiheinen jäljittely
   Edistyneemmässä vaiheessa harjoitellaan pitkiä toimintasarjoja ja leikkejä, joissa lapsi mallintaa ryhmän tai vertaisen toimintaa, kuten keholliset laululeikit tai monivaiheiset leikkisarjat.

Miten jäljittelyä opetetaan?

Jäljittelyä harjoitellaan usein yksinkertaisella ohjeella ”tee näin” tai ”tee niin kuin minä teen”. Aikuinen näyttää selkeän mallin ja odottaa, että lapsi yrittää samaa perässä. Tärkeää on tarjota riittävästi tukea — esimerkiksi toistaa mallia hitaasti, tarvittaessa ohjata kädestä pitäen ja kannustaa pienistäkin yrityksistä. Onnistumisen tunne syntyy vahvistamisesta: lapsi saa heti myönteistä palautetta ja iloa yhteisestä tekemisestä.

Vastavuoroinen jäljittely: leikin kautta oppimista

Pelkkä mallin toistaminen suoran ohjauksen avulla ei aina riitä, eikä se välttämättä motivoi lasta. Vastavuoroisessa jäljittelyssä sekä lapsi että aikuinen saavat vuorot mallien näyttämisessä (balanced turns) . Näin kontrolli säilyy lapsellakin, ja oppiminen tapahtuu yhteisen leikin ja ilon kautta.

Reciprocal Imitation Training (RIT) eli vastavuoroinen jäljittelyopetus on luonnollinen ja tutkittu menetelmä (Ingersoll & Schreibman, 2006). Siinä lapsi ja aikuinen vuorottelevat mallin näyttämisessä — oppien toinen toisiltaan.

Näin RIT toimii:

1. Seuraa lasta ja jäljittele häntä ensin.

2. Kun lapsi huomaa sinut, näytä pieni uusi malli samalla lelulla tai toiminnalla.

3. Odota ja kannusta lasta kokeilemaan — palkitse pienikin yritys heti.

Näin lapsi huomaa, että hänen tekemisillään on merkitystä ja yhteinen tekeminen on mukavaa.

Esimerkki: Nooan maatilaleikki

Nooa, 4-vuotias, pyörittää lehmää lattialla ja sanoo hiljaa ”ammuu”.
Aikuinen liittyy mukaan ottamalla toisen lehmän ja tekee saman (esinejäljittely).

Kun Nooa vilkaisee, aikuinen lisää uuden mallin: hän pysäyttää lehmän ja liikuttaa sitä kuin se söisi ruohoa: ”lehmä syö, nam nam”. Nooa pysähtyy, kokeilee samaa ja saa heti iloisen palautteen (uuden toiminnan jäljittely).

Seuraavaksi aikuinen liittää mukaan äänen ja liikkeen yhdistelmän: hän nostaa lehmän käsiinsä ja sanoo ”ammuu” samalla heiluttaen sitä (karkeamotorinen ja sanallinen jäljittely). Nooa seuraa mallia ja hymyilee.

Lopulta syntyy pieni vuoropuhelu. Aikuinen sanoo: ”lehmä juo vettä” ja kumartuen juomakupille. Nooa jatkaa: ”lehmä syö ruohoa” ja matkii aiemmin näkemäänsä toimintaa. Näin jäljittely etenee vastavuoroiseksi leikiksi, jossa molempien toiminnot vuorottelevat ja lapsi saa kokemuksen yhteisestä leikistä ja kielen käytöstä.

Harjoittelu on mahdollista arjessa

RIT ei vaadi erikoisvälineitä — vain aikaa pysähtyä lapsen leikkiin. Matkia voi hiekkalaatikolla, palikoilla, autoilla, nukkeleikeissä tai missä vain. Yhdessä esinejäljittelyn, karkeamotorisen ja sanallisen jäljittelyn kanssa RIT tekee mallien seuraamisesta ja toistamisesta lapselle hauskaa ja merkityksellistä. Jäljittely ei ole vain mallin toistamista, vaan yhteisen huomion, ilon ja vuorovaikutuksen rakentamista – askel askeleelta.

Lähteet:
Ingersoll, B., & Schreibman, L. (2006). Teaching reciprocal imitation skills to young children with autism using a naturalistic behavioral approach. Journal of Autism and Developmental Disorders, 36(4), 557–567.

Schwartz, I. S., Sandall, S. R., McBride, B. J., & Boulware, G. L. (2008). Project DATA (Developmentally Appropriate Treatment for Autism): An inclusive school-based approach to educating young children with autism. Topics in Early Childhood Special Education, 27(3), 156–165.