Sensory Social Routines (SSR) – sillanrakentaja yhteiseen leikkiin ja vuorovaikutukseen

Mikä on SSR?

SSR-rutiinit ovat toistuvia, ennakoitavia ja leikillisiä toimintoja, joissa lapsi ja aikuinen osallistuvat yhdessä mielekkääseen tekemiseen. Keskeistä on toiminnan pysäyttäminen ja lapsen reaktion odottaminen, jotta lapsi oppii aloitteellisuutta ja vuorovaikutusta.

SSR:n avulla voidaan:

• lisätä osallisuutta

• luoda jaettua tarkkaavaisuutta

• harjoittaa vuorottelua ja jäljittelyä

• vahvistaa merkityksellistä kieltä

Rutiinit perustuvat ABA:n (Applied Behavior Analysis) ja ESDM:n (Early Start Denver Model) periaatteisiin ja sopivat erityisesti lapsille, joilla ei vielä ole kieltä tai jotka eivät hakeudu luonnollisesti vuorovaikutukseen.

Vinkki: Pysäytä aina toiminta hetkeksi ja odota, että lapsi reagoi – osoittaa, tuo esineen tai tekee äänen. Tämä luo mahdollisuuden merkitykselliselle kielelle ja vuorovaikutukselle.

Viisi ydintaitoa SSR:n harjoittelussa

Osallisuus ja toiminnassa pysyminen
Lapsi osallistuu rutiiniin, odottaa vuoroaan ja pysyy toiminnassa lyhyitä jaksoja.
Esimerkki: Pyöritä palloa vuorotellen pöydän yli lapsen ja aikuisen kanssa. Kun lapsi odottaa vuoroaan, hän saa välittömän sosiaalisen vahvistuksen – hymy, kehu tai pieni leikki.

Jäljittely
Lapsi jäljittelee liikkeitä, ääniä ja sanoja.
Esimerkki: Pallon vieritys tai lyhyiden äänteiden jäljittely. Myöhemmin voidaan laajentaa sanoihin, kuten “pallo” tai “auto”.

Jaettu tarkkaavaisuus
Lapsi ja aikuinen tarkkailevat samaa kohdetta tai osallistuvat samaan toimintaan.
Esimerkki: Aikuinen sanoo “Katso!” ja osoittaa palloa. Lapsi seuraa katsetta tai osallistuu vuoroon, ja jaettu tarkkaavaisuus vahvistuu.

Yksinkertaisten ohjeiden seuraaminen
Lapsi ymmärtää ja reagoi ohjeisiin rutiinin sisällä.
Esimerkki: “Ota auto” tai “Anna pallo”. Tarvittaessa kevyt ohjaus auttaa onnistumisessa. Onnistuminen palkitaan heti kehun, leikin tai pienen herkun avulla.

Merkityksellinen kieli / kommunikaatio
Lapsi ilmaisee tarpeitaan ja aloitteitaan eleillä, äänteillä tai kuvilla niin, että se vaikuttaa rutiinin kulkuun.
Esimerkki: Lapsi pyytää lisää pallon vieritystä osoittamalla, tuomalla pallon tai sanomalla “lisää”.

SSR käytännössä – välineiden avulla

• Valitse lapsen kiinnostusten mukainen väline: pallo, leluauto tai muu pyörivä esine.

• Luo toistuva ja ennakoitava rutiini, jossa vuorotellaan ja vahvistetaan onnistumisia välittömästi.

• Käytä lyhyitä, jäsenneltyjä fraaseja: “1–2–3 auto menee!”, “N-Y-T nyt!”.

• Kaikki pyynnöt, eleet ja äänteet rutiinin sisällä ovat tärkeitä, koska ne vaikuttavat leikin kulkuun.

SSR-rutiini voi olla yksinkertainen: työnnä autoa vuorotellen, pyöritä palloa pöydän yli tai heitä kevyesti lelua. Tärkeintä on, että lapsi osallistuu, jäljittelee, jakaa tarkkaavaisuuden ja saa käyttää merkityksellistä kieltä – luonnollisesti ja ilon kautta.

SSR ja sensoriset aistit (toiminnallinen / SI-terapia)

SSR-rutiineja voidaan vahvistaa sensorisilla elementeillä, jolloin harjoitus tukee myös kehotietoisuutta, tasapainoa ja liikkeen hallintaa.

Näköaisti 👀:

pyöritä palloa vuorotellen, puhalla saippuakuplia, liiku pisteestä toiseen osoittamaan esineitä.
SI-lisäys: sijoita esineet niin, että lapsen täytyy liikkua, kumartua, kääntyä tai muuttaa katselukulmaa; vaihtele esineiden korkeus- ja etäisyysasemia.

Kuuloaisti 👂:

soita rumpua tai laattasoitinta vuorotellen, laula yksinkertaisia säveliä, napauta rytmiä lapsen jäljiteltäväksi.
SI-lisäys: vaihtele äänen voimakkuutta, suuntaa ja instrumentteja; käytä luonnon ääniä; kokeile rytmien ja äänten pituuksien vaihtelua.

Tuntoaisti ✋:

pyöritä palloa yhdessä, anna lapsen koskettaa erilaisia pintoja (pehmeä, karhea, kova, kylmä, lämmin), tunnustele erilaisia muotoja ja painoja.
SI-lisäys: käytä erikokoisia ja -painoisia esineitä ja materiaaleja; anna lapsen tunnustella ja liikutella esineitä omatoimisesti.

Vestibulaarinen aisti ⚖️:

keinuta lasta erilaisissa keinuissa, pyöräytä pyörivää tuolia, vieritä palloa lattialla, keinuta edestakaisin, sivuttain tai pyörittäen.
Tavoite: osallisuus, liikeohjaus, vuorottelu.
SI-lisäys: vaihtele keinun asentoa ja vauhtia, hyödynnä lapsen pyynnöt (“lisää vauhtia”), lisää liikehaasteita esim. tasapainolaudalla tai kevyillä hypyillä.

Proprioseptinen aisti 💪:

työnnä tai vedä tyynyä, heitä pehmopalloja, vedä köyttä, kanna kevyitä esineitä tai pyydä lasta työntämään ja nostamaan esineitä yhdessä.
SI-lisäys: säädä kuormitusta tai vastusta, jotta harjoitetaan lihasjännitystä, voiman hallintaa ja liikkeen tarkkuutta.

💡 Merkityksellinen vuorovaikutus: Kun lapsi osoittaa, tekee äänen tai sanoo “lisää vauhtia”, hän harjoittaa aloitteellisuutta ja vuorovaikutusta. Aikuinen vastaa välittömästi lisäämällä vauhtia, mikä vahvistaa merkityksellistä kieltä ja osallisuutta.

Yhdistelmän etu

ESDM tuo vuorovaikutuksen ja kielen harjoittamisen rakenteen, SI-elementit lisäävät sensorisia kokemuksia, kehotietoisuutta ja liikkeen hallintaa. Lopputuloksena lapsi saa monipuolista harjoitusta, joka tukee sekä sosiaalista että sensomotorista kehitystä.

Lähteet

• Rogers, S. J., & Dawson, G. (2010). Early Start Denver Model for young children with autism: Promoting language, learning, and engagement. New York: Guilford Press.

• Dawson, G., Rogers, S., Munson, J., Smith, M., Winter, J., Greenson, J., ... & Varley, J. (2010). Randomized, controlled trial of an intervention for toddlers with autism: The Early Start Denver Model. Pediatrics, 125(1), e17–e23.

• Estes, A., Munson, J., Rogers, S. J., Greenson, J., Winter, J., & Dawson, G. (2015). Long-term outcomes of early intervention in 2- to 4-year-old children with autism spectrum disorder. Pediatrics, 136(4), 667–673.

• Schaaf, R. C., & Nightlinger, K. M. (2007). Occupational therapy using a sensory integrative approach for children with developmental disabilities. Mental Retardation and Developmental Disabilities Research Reviews, 13(2), 143–148.

• Pfeiffer, B., Koenig, K., Kinnealey, M., Sheppard, M., & Henderson, L. (2011). Effectiveness of sensory integration interventions in children with autism spectrum disorders: A pilot study. American Journal of Occupational Therapy, 65(1), 76–85.