Pyytämisen harjoittelu arjessa- käytännön malli ja seuranta

Julkaistu 30. lokakuuta 2025 klo 17.12

Pyytämisen kehitys: konkreettisesta kohti abstraktia

Pyytämistaito on laaja-alainen ja kehittyvä kyky. Alkuvaiheessa lapsi pyytää usein näkyviä ja konkreettisia asioita, kuten lelun osia, ruokaa tai aikuisen apua lelun käynnistämisessä. Kehityksen myötä pyynnöt muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi ja abstraktimmiksi. Lapsi voi oppia pyytämään esimerkiksi:

  • Toimintoja, kuten “auta”, “keinuta” tai “avaa ovi”

  • Huomiota, kuten “katso minua” tai “tule mukaan”

  • Apua ongelmanratkaisuun, esimerkiksi “en saa tätä auki” tai “mihin laitan tämän?”

  • Poikkeamista rutiinista, kuten “ei ulos” tai “haluan jäädä sisälle”

  • Ajanmääreitä, kuten “sitten”, “nyt ei vielä” tai “kohta”

  • Epäsuoria ilmaisuja, esimerkiksi “kaikki palikat ei mahtuneet laatikkoon” tai “en ole maistanut tuollaisia keksejä pitkään aikaan”

Pyynnöt kehittyvät yksittäisistä sanoista lyhyisiin lauseisiin ja edelleen monisanaisiin, monimutkaisempiin ilmaisuin. Aluksi lapsi saattaa pyytää yhdellä sanalla (“muna”, “juo”), sitten muodostaa kaksisanaisia pyyntöjä (“anna muna”, “haluan juoda”), ja lopulta käyttää pidempiä lauseita, joissa on toimintoja, aikamääreitä ja tunteita (“Haluan juoda vettä nyt”, “Älä vie lelua pois”).

Miten voit arvioida lapsen taitoja systemaattisemmin: pyytämistaitojen harjoittelu ja mittaaminen

Varhaiskuntoutuksessa on tärkeää tunnistaa, mitä taitoja lapsi parhaillaan harjoittelee ja miten kehitystä voidaan seurata luotettavasti. Yksi keskeisistä taidoista on pyytämistaito (englanniksi mand), eli kyky tehdä pyyntöjä. Pyyntöjen tekeminen on lapsen oma aloite viestintään, ja se luo perustan vuorovaikutukselle ja mahdollisuudelle vaikuttaa ympäristöönsä.

Miksi pyyntöjen harjoittelu ja systemaattinen arviointi on tärkeää

  • Pyyntöjen avulla lapsi oppii vaikuttamaan ympäristöönsä, mikä vahvistaa motivaatiota kommunikoida.

  • Taidon pilkkominen pieniin osiin ja selkeä seuranta auttavat kohdentamaan tukea juuri sinne, missä sitä tarvitaan.

  • Systemaattinen tiedonkeruu mahdollistaa lapsen kehityksen objektiivisen arvioinnin ja harjoitusohjelman yksilöllisen suunnittelun.

Pyynnön harjoittelun keskeiset osat

  1. Motivaatio: Lapsen halu saada jotakin (esimerkiksi lelu tai herkku).

  2. Aloite: Lapsi aloittaa pyynnön esimerkiksi antamalla kuvan, käyttämällä sanaa tai viittomalla.

  3. Vahvistus: Lapsi saa pyytämänsä asian tai toiminnon, mikä vahvistaa oppimista ja lisää todennäköisyyttä, että hän pyytää jatkossakin.

  4. Odottaminen ja vuorovaikutus: Lapsi oppii odottamaan vuoroaan ja reagoimaan aikuisen vastaukseen.

 

 

 

Miten voit arvioida lapsen taitoja systemaattisemmin: pyytämistaitojen harjoittelu ja mittaaminen

Varhaiskuntoutuksessa on tärkeää tunnistaa, mitä taitoja lapsi parhaillaan harjoittelee ja miten kehitystä voidaan seurata luotettavasti. Yksi keskeisistä taidoista on pyytämistaito eli kyky tehdä pyyntöjä (engl. mands). Pyyntöjen tekeminen on lapsen oma aloite viestintään – se luo perustan vuorovaikutukselle ja mahdollisuudelle vaikuttaa ympäristöönsä.

Miksi pyyntöjen harjoittelu ja systemaattinen arviointi on tärkeää

  • Pyyntöjen avulla lapsi oppii vaikuttamaan ympäristöönsä, mikä vahvistaa motivaatiota kommunikoida.

  • Taidon pilkkominen pieniin osiin ja selkeä seuranta auttavat kohdentamaan tukea juuri sinne, missä sitä tarvitaan.

  • Systemaattinen tiedonkeruu mahdollistaa lapsen kehityksen objektiivisen arvioinnin ja harjoitusohjelman yksilöllisen räätälöinnin.

Pyytämisen muodot ja arjen tilanteet

Pyytämistaito kattaa sekä asioiden pyytämisen että avun pyytämisen, ja sitä voidaan mitata luontevasti arjen eri tilanteissa ja toiminnoissa. Usein lapsi tekee eniten pyyntöjä, kun kyse on pienistä määristä ruokaa, leluista tai avun tarpeesta päivittäisissä toiminnoissa.

Pyytämisen harjoittelu arjessa

Aikuinen voi luoda otollisia tilanteita, jotta pyytämisistä saadaan riittävästi toistoja päivän mittaan. Esimerkkejä:

  • Ruoka ja juoma: Annetaan pieniä määriä kerrallaan, jolloin lapsi pyytää lisää.

  • Leikki: Kaikkia lelujen osia (esim. junarata, palapeli, nuken tavarat ja vaatteet) ei anneta kerralla, jotta lapsi harjoittelee pyytämistä osissa.

Avun pyytäminen arjessa

Lapsi voi tarvita aikuista tai vertaista apua eri tilanteissa. Näitä voidaan käyttää luontevina harjoittelumahdollisuuksina pyytämisen kehittämiseen:

  • Purkki tai laatikko: Esine on vaikea avata ilman aikuista.

  • Vaatteet ja jalkineet: Pukeutumisessa lapsi voi pyytää apua vaatteiden tai kenkien laittamiseen.

  • Lelun käynnistäminen tai käyttö: Joku lelu voi olla vaikea saada toimimaan; lapsi harjoittelee pyytämään apua lelun käynnistämiseen tai käyttöön.

Näissä tilanteissa lapsi oppii käyttämään spontaania pyytämistaitoaan ja saa harjoitusta kommunikoinnista ja avun pyytämisestä eri arjen tilanteissa.

Esimerkkejä pyytämisen arjen tilanteista

  • Ruokailu: pyydetään lisää ruokaa tai juomaa (esim. maitoa, leipää).

  • Leikki: pyydetään leluja tai niiden osia, kuten autoleikin tai junaradan osia.

  • Pukeminen: pyydetään vaatteita tai kenkiä.

  • Ulkoleikki: pyydetään lisää vauhtia keinussa tai välineitä leikkiin.

  • Vessaan pyytäminen: lapsi ilmoittaa aikuiselle, että tarvitsee apua tai haluaa päästä vessaan.

  • Avun pyytäminen arjessa: esimerkiksi pukeutumisessa, ruokailussa tai leikkivälineiden käytössä.

  • Varaston tai kaapin käyttö: lapsi pyytää esineitä tai tarvikkeita varastosta, kaapista tai muusta säilytystilasta, joko sisällä tai ulkona leikin tai arjen tilanteessa. Tässä tilanteessa lapsi ei näe esinettä, joten pyytämistaito on kehittyneempi: lapsi käyttää muistiaan ja valittua kommunikaatiokeinoa saadakseen haluamansa asian.

Pyytämisen mittaaminen ja kirjaaminen

  • Kirjaa pyyntöjä päivän aikana eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa.

  • Lopeta laskeminen, kun lapsi on tehnyt esimerkiksi 20–30 pyyntöä eri konteksteissa. Tällöin pyytämisen taito on yleistynyt eri ympäristöihin, välineiden pyytämiseen, eri ihmisten kanssa sekä eri ajankohtina päivän aikana.

  • Merkitse, milloin pyynnöt ovat itsenäisiä ja milloin lapsi tarvitsee vihjeitä tai tukea.

  • Huomioi kommunikaatiokeino: kirjaa, miten lapsi pyytää (sana, ele, kuva, apuväline).

    Taitojen ylläpitäminen ja tarkistaminen

    Pyytämistaitoa tulee säännöllisesti ylläpitää ja tarkistaa, jotta se säilyy ja yleistyy eri tilanteisiin. Tee toistuvia harjoituksia päivän eri toiminnoissa ja eri ympäristöissä. Seuraa, säilyykö taito itsenäisenä vai tarvitseeko lapsi vihjeitä tai tukea. Päivitä harjoittelun tavoitteita tarvittaessa lapsen kehityksen ja oppimisen edetessä.

Käyttöohjeet mallipohjalle

  1. Spontaani pyyntö: Rasti, kun lapsi pyytää ilman aikuisen apua.

  2. Tuettu pyyntö: Rasti, kun lapsi tarvitsee vihjeen, mallin tai aikuisten avun.

  3. Kommunikaatiokeino: Kirjaa, miten lapsi ilmaisee pyynnön (esim. sana, ele, kuva, apuväline).

  4. Huomioita / erityistä: Kirjaa esimerkiksi tilanteen erityispiirteet, vaikeustaso, toistojen tarve tai muut havainnot.                         

 

Mallipohja pyyntöjen kirjaamiseen päivän aikana:

Lapsen nimi:
Päivämäärä:
Harjoittelua toteuttavat aikuiset / vertaiset:
Tilanne /toiminto                                       Spontaani pyyntö (✓)              Tuettu pyyntö (✓)                Kommunikaatiokeino (sana, ele, kuva, apuväline)            
 
Ruokailu
Leikki                                                                                                                                                                                                          (esim. osat leikistä annetaan vaiheittain)                                                                                                                                
Pukeminen
Ulkoleikki
Vessaan pyytäminen
Avun pyytäminen                                                                                                                                                                                  (esim. pukeutuminen, leikki, ruokailu)
Varaston / kaapin käyttö                                                                                                                                                                  (lapsi ei näe esinettä; käyttää muistia)
 

Muita huomioita / erityistä:

Käyttöohjeet mallipohjalle

  1. Spontaani pyyntö: Rasti, kun lapsi pyytää ilman aikuisen apua.

  2. Tuettu pyyntö: Rasti, kun lapsi tarvitsee vihjeen, mallin tai aikuisten avun.

  3. Kommunikaatiokeino: Kirjaa, miten lapsi ilmaisee pyynnön (esim. sana, ele, kuva, apuväline).

  4. Huomioita / erityistä: Kirjaa esimerkiksi tilanteen erityispiirteet, vaikeustaso, toistojen tarve tai muut havainnot.

 

Yhteenveto

Tällä mallilla voidaan seurata lapsen pyytämistaitojen kehittymistä päivän eri toiminnoissa ja varmistaa, että harjoittelumahdollisuuksia tulee riittävästi. Samalla näkyy, missä tilanteissa lapsi tarvitsee tukea ja missä toimii itsenäisesti.

Pyytämistaitojen systemaattinen harjoittelu ja arviointi on varhaiskuntoutuksen kulmakivi. Pilkkomalla taito osiin ja seuraamalla pyyntöjen määrää ja laatua eri tilanteissa voimme tukea lapsen kommunikaatiota, itsenäisyyttä ja osallistumista arkeen tehokkaasti. Tämä varmistaa, että lapsen kehitys etenee parhaalla mahdollisella tavalla ja tukitoimet kohdentuvat oikein.

Seuraavassa blogissa tarkastellaan ilmiötä, joka usein herättää aikuisissa hämmennystä mutta voi olla tärkeä osa lapsen kommunikaation kehitystä – lapsen kaikupuhetta. Mitä se tarkoittaa, miksi sitä ilmenee ja miten siihen kannattaa suhtautua?

 

 
 

 

Lisää kommentti

Kommentit

Ei vielä kommentteja.