Autismikirjon lasten opetuksessa tarvitaan usein enemmän ja huolellisemmin suunniteltua tukea kuin neurotyypillisillä lapsilla. Sovelletussa käyttäytymisanalyysissä (ABA) käytetään prompteja, eli tuen muotoja, jotka auttavat lasta onnistumaan ja oppimaan uutta. Tavoitteena on heti onnistumisen kokemus – se lisää motivaatiota jatkaa oppimista.
Mitä promptit tarkoittavat?
On tärkeää valita oikea promptin taso, jotta lapsi voi oppia toimimaan mahdollisimman itsenäisesti.
Toimintaa ohjaa ensisijaisesti luonnollinen vihje, eli ympäristöstä tuleva merkki, joka kertoo, mitä seuraavaksi pitää tehdä.
Esimerkiksi likaiset kädet ovat luonnollinen vihje siitä, että on aika pestä kädet.
Jos luonnollinen vihje ei vielä riitä, käytetään promptia, eli aikuisen antamaa lisäapua.
Esimerkiksi aikuinen voi ohjata lapsen käden hanalle tai antaa sanallisen ohjeen.
Prompteja annetaan vain sen verran kuin tarvitaan – ei liikaa eikä liian vähän – ja niitä vähennetään asteittain eli käytetään prompt fading -menetelmää. Tavoitteena on, että lapsi lopulta toimii itsenäisesti luonnollisten vihjeiden varassa ilman aikuisen apua.
(Wolery, Ault & Doyle, 1992)
Mitä promptit tarkoittavat?
Promptit ovat aikuisen antamaa lisäapua, jota käytetään, kun lapsi ei vielä osaa toimia itsenäisesti pelkkien luonnollisten vihjeiden varassa.
🧭 Miksi promptin taso on tärkeä?
Tavoitteena on, että lapsi oppii toimimaan itsenäisesti. Siksi valitaan aina sopiva tuen taso (prompt) ja häivytetään vähitellen (prompt fading, Wolery, Ault & Doyle, 1992).
🔍 Esimerkiksi:
Luonnollinen vihje – likaiset kädet → kertoo, että nyt pitää pestä kädet.
Jos tämä ei riitä → prompti: “Mene pesemään kädet” tai ohjaus hanalle.
Tuen tasot käytännössä
Promptit voi järjestää vahvimmasta heikoimpaan näin:
1️⃣ Fyysinen ohjaus – Aikuinen ohjaa lasta kädestä pitäen
2️⃣ Osittainen fyysinen ohjaus – Kevyt kosketus tai liikkeen ohjaus
3️⃣ Kohteen siirtäminen lähemmäs – Esim. saippua tuodaan lapsen eteen
4️⃣ Eleellinen vihje – Osoittaminen, nyökkäys
5️⃣ Sanallinen ohje – “Mene pesemään kädet.”
6️⃣ Mallintaminen – Aikuinen näyttää itse
7️⃣ Kuvatuki – Esimerkiksi kuvakortti tilanteesta
8️⃣ Luonnollinen vihje – Lika käsissä, saippua näkyvillä, rutiinitilanne
📌 Periaate: Käytä niin vähän tukea kuin mahdollista, mutta niin paljon kuin on tarpeen.
Tuki häivytetään vaiheittain, kunnes lapsi toimii pelkkien luonnollisten vihjeiden avulla.
🔄 Muista: Tuen häivyttäminen ei ole aina suoraviivaista.
Jos lapsi ei vielä onnistu kevyemmällä tuella, palaa tarvittaessa hieman vahvempaan tukeen ja kokeile uudelleen myöhemmin.
Esimerkit tuen häivyttämisestä
✋ Esimerkki 1: Käsienpesu – saippuan ottaminen
Harjoituksessa lapsi oppii ottamaan saippuan itsenäisesti. Harjoitus etenee vaiheittain tuen vähentyessä:
-
Täysi fyysinen ohjaus – Aikuinen ohjaa lasta kädestä pitäen saippuan luo.
-
Osittainen fyysinen ohjaus – Kevyt kosketus ohjaa liikettä.
-
Mallin näyttäminen – Aikuinen näyttää itse, miten saippua otetaan.
-
Sanallinen ohje tai kuvatuki – Esimerkiksi: “Ota saippua.”
-
Itsenäinen suoritus – Lapsi toimii itse, kun näkee saippuan.
Harjoitus tukee tuen asteittaista vähentämistä ja itsenäistymistä.
✏️ Esimerkki 2: Siirtyminen pöydän ääreen
Harjoituksessa lapsi oppii noudattamaan ohjeita (listener responding, VB-MAPPin operantti). Onnistuminen vahvistuu myönteisen palautteen tai palkkion kautta.
Aluksi lapsi saattaa tarvita yhdistettyjä tukimuotoja, kuten sanallista ohjetta ja pientä fyysistä ohjausta, ennen kuin fyysinen tuki voidaan vähentää vaiheittain kohti itsenäistä siirtymistä.
-
Täysi fyysinen ohjaus + sanallinen ohje – Aikuinen ohjaa lasta kädestä pitäen ja sanoo: “Istu tuoliin” tai “Mene istumaan pöydän ääreen.”
-
Sanallinen ohje + vähäinen fyysinen ohjaus (aikaviive) – Aikuinen sanoo: “Tehtävä alkaa” tai “Istu tuoliin” ja odottaa 5–10 sekuntia, että lapsi siirtyy itse pöydän ääreen. Fyysistä ohjausta annetaan vain tarvittaessa pienen kosketuksen muodossa, jotta lapsi kulkee suurimman osan matkasta itse. Tavoitteena on päästä eroon fyysisestä tuesta, koska se voi olla häiritsevää tai kuormittavaa lapselle.
-
Sanallinen ohje + ele- tai vihje – Aikuinen sanoo: “Tehtävä alkaa” ja voi tarvittaessa kevyesti osoittaa tuolia tai liikettä.
-
Luonnollinen vihje + sanallinen ohje – Tehtävävälineet ovat pöydällä, ja aikuinen antaa sanallisen vihjeen: “Tehtävä alkaa.”
-
Itsenäinen siirtyminen – Lapsi siirtyy pöydän ääreen muiden esimerkin ja rutiinin mukaan ilman aikuisten ohjausta.
Harjoitus tukee asteittaista ohjeiden noudattamista, vahvistaa listener responding -taitoa ja edistää itsenäistä suoriutumista.
⏳ Aikaviive (Time delay)
Aikaviive tarkoittaa, että aikuinen odottaa 5–10 sekuntia ennen seuraavan, hieman vahvemman tuen antamista. Tämä antaa lapselle mahdollisuuden toimia itsenäisesti ja vahvistaa oppimista.
Esimerkki käytännössä:
Kuvakortti on esillä → odotetaan → jos lapsi ei reagoi, annetaan sanallinen ohje → tarvittaessa fyysinen tuki.
Aikaviive tukee itsenäistymistä ja voidaan yhdistää mihin tahansa tuen tasoon harjoituksen aikana.
✅ Muista:
-
Tarkkaile, mikä tukitaso toimii kullakin hetkellä
-
Vähennä tukea rohkeasti, kun lapsi osoittaa valmiutta
-
Jokainen onnistunut yritys vahvistaa motivaatiota ja itsenäisyyttä
Lähteet
- Green, G. (2001). Behavioral principles in teaching children with autism. In J. A. Myers & R. E. Morris (toim.), Autism spectrum disorders: A handbook for educators (pp. 45–68). Pro-Ed.
- MacDuff, G. S., Krantz, P. J., & McClannahan, L. E. (2001). Teaching children with autism to initiate to peers: Effects of a script-fading procedure. Journal of Applied Behavior Analysis, 34(2), 209–222. https://doi.org/10.1901/jaba.2001.34-209
- Wolery, M., Ault, M. J., & Doyle, P. M. (1992). Teaching students with moderate to severe disabilities: Use of time delay and prompt fading. Journal of Applied Behavior Analysis, 25(1), 57–71. https://doi.org/10.1901/jaba.1992.25-57
Lisää kommentti
Kommentit