Moni vanhempi ja ammattilainen tunnistaa AAC:n esimerkiksi kuvien, viittomien tai puhelaitteiden kautta. Käytännössä kyse on kuitenkin paljon laajemmasta: se on lapsen ja aikuisen tai lapsen ja vertaisen välistä aitoa vuorovaikutusta, jossa käytetään tukikeinoja, jotka helpottavat viestien ymmärtämistä ja tuottamista.

AAC:n tarkoituksena on edistää ja täydentää puheilmaisua. Kun lapsen sanallinen jäljittely ei etene odotetusti, voidaan ottaa käyttöön puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä, kuten kuvat, viittomat tai kommunikointilaitteet. Tärkeintä on, että kommunikointi ei pysähdy puheen viivästymiseen, vaan lapsella on aina mahdollisuus ilmaista itseään ja tulla ymmärretyksi eri tavoin (Frost & Bondy, 2002).

On myös erittäin tärkeää, että korvaavan kommunikaation rinnalla lapselle tarjotaan jatkuvasti esimerkkejä puheesta ja elekielestä. Näin lapsi saa mallin, jota hän voi seurata ja jäljitellä, mikä tukee hänen kielellistä kehitystään ja kommunikointitaitojaan kokonaisvaltaisesti.

AAC ei ole erillinen kuntoutuksen osa-alue, vaan sen tulisi olla osa lapsen arkea ja päivittäisiä tilanteita. Mitä monipuolisemmin lapsi saa harjoitella ja käyttää valittuja tukikeinoja, sitä paremmin hän oppii yhdistämään niitä puheilmaisuun ja siirtämään taitoja eri ympäristöihin.

Hyviä hetkiä AAC:n harjoitteluun ovat esimerkiksi ruokailu, leikki, ulkoilu ja pienet siirtymätilanteet. Näissä lapsi voi oppia pyytämään lisää, kertomaan tarvitsevansa apua tai kommentoimaan, mitä haluaa seuraavaksi tehdä. Tavoitteena on aina todellinen, merkityksellinen viestintä, joka motivoi lasta käyttämään tukikeinoja yhä useammin.

Vinkki arkeen: ota mukaan vertaiset ja sisällytä kommunikointia luonnollisiin tilanteisiin

Kun kommunikointi tapahtuu toisten lasten kanssa aidossa arjen kontekstissa, viestit ovat usein merkityksellisempiä ja motivoivampia. Luonnollinen jäljittelyleikki, kuten RIT-harjoitukset (Reciprocal Imitation Training), tukee vuorovaikutusta ja auttaa lasta jäljittelemään sanoja, eleitä ja toimintoja aidossa tilanteessa.

Vaikka kuvitettu leikki voi auttaa jäsentämään tekemistä, RIT-menetelmän vahvuus on siinä, että se säilyttää spontaanin vuorovaikutuksen ja tukee samalla puheilmaisun, viittomien ja elekielen kehittymistä.

Lisätietoa RIT-menetelmästä löydät esimerkiksi blogipostauksesta: “Miten jäljittely kehittyy ja miksi se on tärkeää”.

PECS – kuvanvaihtomenetelmä osaksi arkea ja lasten välistä vuorovaikutusta

PECS (Picture Exchange Communication System) on monille tuttu menetelmä, jolla tuetaan lasten, joiden puheilmaisu on rajoittunutta tai puuttuu, kommunikointia. Usein PECS jää kuitenkin käytössä ensimmäiselle tasolle, jossa lapsi vaihtaa kuvan aikuisen kanssa pyytääkseen jotain. Harva tietää, että PECS voidaan ja kannattaa ulottaa arjen vuorovaikutukseen myös lasten kesken.

Vertaisvälitteisessä kuvanvaihdossa lapsi ei harjoittele kommunikaatiota vain aikuisen kanssa, vaan myös toisten lasten kanssa. Tällöin viestintä on aidosti luonnollista ja motivoivaa, ja oppiminen siirtyy helpommin eri tilanteisiin ja ympäristöihin.

Motivaatio on keskeinen tekijä PECSin toimivuudessa
Lapsi oppii parhaiten, kun kommunikointi on merkityksellistä ja palkitsevaa. Kun viestintä tuottaa lapselle todellista hyötyä ja onnistumisen elämyksiä, motivaatio käyttää PECS:iä kasvaa. Vertaisvälitteinen vuorovaikutus lisää motivaatiota, koska kommunikaatio on aidosti sosiaalista ja lapsi saa välittömän palautteen kavereilta.

Esimerkkejä vertaisvälitteisestä PECSin käytöstä:

Ruokailu:
Kaksi lasta istuu vierekkäin välipalalla. PECSiä käyttävä lapsi antaa kaverille kuvan omenasta ja saa tilalle palan omenaa. Näin lapsi oppii, että kuva toimii myös kavereiden kanssa – ja että pyytäminen tuottaa välittömän palkkion.

Askartelu tai muovailu:
Kaksi lasta istuu askartelupöydän ääressä, jossa on vain yksi liimapurkki. PECSiä käyttävä lapsi antaa kaverille kuvan liimasta ja saa tarvikkeen käyttöönsä. Hetken päästä vuoro vaihtuu, jolloin harjoitellaan pyytämistä, jakamista ja vuoron odottamista.

Leikki:
Lapsi käyttää PECSiä pyytääkseen kaverilta äänilelua painettavaksi tai palapelin palaa laitettaessa. Tämä tukee leikin sujuvuutta ja vuorovaikutustaitoja.

Lauseiden rakentaminen:
Lapsi voi yhdistellä kuvia tai käyttää lausenauhaa esimerkiksi sanomaan “Haluan punaisen lelun.” Tämä auttaa lauseiden muodostamisen alkuun saattamisessa. Kuvallista tukea voidaan yhdistää sanalliseen mallintamiseen, mutta myös kuvatuki (kuten lausenauha) tulee häivyttää vähitellen, kun lapsi oppii ilmaisemaan itseään ilman sitä.

Kun lapsi näkee, että kuvanvaihto toimii myös kavereiden kanssa, hän oppii laajentamaan viestintätaitoaan uusiin tilanteisiin ja ihmisiin. Tämä tukee sosiaalista vuorovaikutusta, yhteistä huomiota ja motivoi kommunikoimaan yhä enemmän. PECS ei siis ole vain aloitustason keino, vaan sen avulla voidaan rakentaa monipuolista ja motivoivaa vuorovaikutusta – myös lasten kesken.

PECS – vaiheet lyhyesti

1️⃣ Vaihe 1: Lapsi oppii vaihtamaan kuvan haluamastaan asiasta aikuiselle tai vertaiselle saadakseen sen.
2️⃣ Vaihe 2: Lapsi oppii etsimään ja hakemaan kuvan aktiivisesti ja lähestymään kommunikaatiokumppania.
3️⃣ Vaihe 3: Lapsi oppii valitsemaan kahdesta tai useammasta kuvasta, mitä haluaa.
4️⃣ Vaihe 4: Lapsi alkaa rakentaa lauseita, esimerkiksi “Haluan + kohde” käyttämällä lausenauhaa.
5️⃣ Vaihe 5: Lapsi vastaa kysymykseen “Mitä haluat?” ja harjoittelee vuorottelevaa viestintää.
6️⃣ Vaihe 6: Lapsi käyttää PECS:iä spontaanisti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa, kommentoi ja ilmaisee mielipiteitä.

Lisätietoa: Katso tarkemmat ohjeet PECS®-menetelmän käytöstä Papunetistä.

Lähteet:

• Frost, L., & Bondy, A. (2002). The Picture Exchange Communication System Training Manual. Pyramid Educational Consultants.

• Ganz, J. B., et al. (2012). A meta-analysis of single case research studies on aided AAC with individuals with autism spectrum disorders. Journal of Autism and Developmental Disorders, 42(1), 60–74.

• Charlop-Christy, M. H., et al. (2002). Using the Picture Exchange Communication System (PECS) with children with autism: Assessment of PECS acquisition, speech, social-communicative behavior, and problem behavior. Journal of Applied Behavior Analysis, 35(3), 213–231.

• Papunet: PECS®-menetelmä. papunet.net

• Valteri-koulun ilmaiset kommunikointimateriaalit Ilmaiset kommunikointimateriaalit - Valteri
• Viitottu rakkaus-sivuston materiaalit: viitotturakkaus.fi
• Arkena lapsuus-sivuston materiaalit: www.arkenalapsuus.com

Seuraavaksi tarkastellaan, miten lapsen sanavarastoa ja ilmaisua voidaan tukea ja laajentaa kielellisen käyttäytymisanalyysin avulla. Echoic-toisto – eli lapsen aikuisen mallintaman sanan tai lauseen toistaminen – toimii tärkeänä sillanrakentajana pyytämisen (mand) ja nimeämisen (tact) välillä. Sen avulla lapsi oppii vähitellen käyttämään sanoja yhä tarkoituksenmukaisemmin eri tilanteissa.