Pyytämisestä toiston kautta nimeämiseen – kielellisen käyttäytymisanalyysin näkökulma

Nimeämisen (tact) oppiminen

Nimeämisen opettaminen on usein haastavampaa kuin pyytämisen opettaminen.

1. Pyytäminen (mand)

Pyytämisessä lapsi sanoo esimerkiksi “maito” ja saa lasin maitoa – vahviste on konkreettinen ja välitön. Mand perustuu lapsen sisäiseen motivaatioon ja tarjoaa välittömän palkkion halutun asian saamisesta.

2. Toisto (echoic)

Seuraava vaihe on toisto (echoic). Tässä lapsi toistaa aikuisen mallintamaa sanaa tai lausetta, esimerkiksi aikuinen sanoo “mehu” ja lapsi sanoo perässä “mehu”.
Toisto rakentaa sillan pyytämisen ja nimeämisen välille, vahvistaa sanan ääntämistä ja muistamista, ja harjoittaa lasta käyttämään sanoja tarkoituksenmukaisesti.

Toiston vahvistaminen:

• Sosiaalinen: aikuinen kehuu: “Hienoa, sanoit oikein ‘mehu’!”

• Toiminnallinen: lapsi saa nähdä tai käyttää haluamaansa esinettä.

• Materiaalinen: pieni palkinto, kuten tarra.

3. Nimeäminen (tact)

Nimeämisessä lapsen on tunnistettava ympäristön ärsyke ja reagoitava siihen: katsottava kuvaa ja sanottava “lentokone” tai kuultava ääni ja sanottava “koira haukkuu”. Vahvisteena toimii usein aikuisen sosiaalinen palaute, kuten: “Aivan oikein, se on lentokone!”.

Nimeäminen mahdollistaa:

• Sosiaalisen vuorovaikutuksen

• Jaetun tarkkaavuuden kehittymisen

• Ajattelun ja kielellisen ymmärryksen edistämisen

Ilman suunnitelmallista tukea nimeämisen taito ei välttämättä kehity luonnollisesti. Kielellisen käyttäytymisanalyysin lähestymistapa auttaa tunnistamaan lapsen kehitysvaiheen ja määrittämään, mitä taitoa kannattaa vahvistaa seuraavaksi.

Kohdennettu vahvistaminen nimeämisessä

Kohdennetussa vahvistamisessa (specific / contingent reinforcement) vahviste annetaan täsmällisesti heti siitä käyttäytymisestä, jota halutaan vahvistaa. Se voi olla:

• Sosiaalinen palaute: kehu, huomio, innostunut hymy

• Materiaalinen: tarra tai pieni palkinto

• Toiminnallinen: pääsy leikkivälineeseen tai haluttuun toimintaan

Tärkeää on, että vahviste on suoraan yhteydessä toivottuun käyttäytymiseen, annetaan välittömästi ja on lapselle merkityksellinen.

Esimerkki arjessa:
Kun lapsi nimeää oikein esineen (auto) kuvasta sanallisesti, viittoen tai kuvakommunikaatiota käyttämällä, aikuinen antaa välittömän kehun: “Aivan oikein, se on auto!” Tämä vahvistaa lapsen kommunikointia ja kannustaa käyttämään kuvia tai muita vaihtoehtoisia viestintävälineitä itsenäisesti seuraavissa tilanteissa

Pyytäminen (mand) vs. echoic vs. nimeäminen (tact)

• Mand: perustuu sisäiseen motivaatioon. Lapsi pyytää: “pallo!” → saa pallon.

• Echoic: lapsi toistaa aikuisen mallintaman sanan tai lauseen, esim. “mehu” → “mehu”. Harjoittaa ääntämistä ja rakentaa sillan pyytämisen ja nimeämisen välillä.

• Tact: perustuu ulkoiseen ärsykkeeseen. Lapsi nimeää esineen: “pallo!” nähdessään pallon → saa sosiaalista palautetta.

Erot kiteytyvät ilmaisuun ja vahvisteeseen.

VB-MAPP: Sundbergin sovellus Skinnerin Verbal Behavior -mallista

Mark Sundberg kehitti VB-MAPP-arviointiohjelman (Verbal Behavior Milestones Assessment and Placement Program) B.F. Skinnerin (1957) Verbal Behavior -mallin pohjalta. Skinnerin mukaan kommunikaatio on käyttäytymistä, jota ohjaavat ympäristön ärsykkeet ja seuraukset. Sundbergin VB-MAPP tarjoaa käytännön työkalun tämän teorian soveltamiseen lasten kielellisten taitojen, kuten nimeämisen, arvioinnissa ja opetuksessa.

Arvioinnissa kiinnitetään huomiota esimerkiksi:

• Spontaaniin nimeämiseen: kuinka monta asiaa lapsi nimeää ilman ohjausta

• Tarkkuuteen: kuinka oikein ja yksityiskohtaisesti lapsi nimeää ärsykkeitä

• Yleistämiseen: osaako lapsi käyttää samaa sanaa eri tilanteissa ja ympäristöissä

Sanavaraston kehitys VB-MAPPin mukaan:

• 0–18 kk: 0–10 sanaa

• 18–30 kk: 50–100 sanaa

• 30–48 kk: 200–500 sanaa

• 4–6 v: 2000–3000+ sanaa

Nimeämisen opettaminen vaiheittain

Vaihe 1: Tunnistaminen (3 vaihtoehtoa)

Lapsi oppii yhdistämään sanan ja esineen/kuvan.

Esimerkki A: “Näytä kissa?” → 🐱 kissa (vaihtoehdot: 🐱 kissa, 🚗 auto, 🍎 omena)
Esimerkki B (ominaisuudet): “Näytä punainen auto?” → (vaihtoehdot: punainen auto, sininen auto, vihreä auto)

💡 Tavoite: Lapsi tunnistaa oikean kuvan sanan perusteella. Sundbergilla on tähän oma 50 tavallisimman sanan harjoitusohjelma.

Sanaston laajentaminen (Sundbergin ryhmät)
Sanaston eri kategoriat voidaan hyödyntää tunnistamisen harjoittelussa, jolloin lapsi oppii yhdistämään sanat kuviin tai esineisiin eri tilanteissa:
Ruoka: omena, maito, pitsa, keksi, mehu
Esineet: pallo, kirja, auto, nalle, kynä
Eläimet: koira, kissa, hevonen, lintu, kala
Kehonosat: käsi, jalka, silmä, korva, nenä
Huonekalut/koti: tuoli, pöytä, sänky, kaappi, sohva
Paikat: koti, koulu, leikkipuisto, kauppa
Kulkuneuvot: auto, pyörä, juna, lentokone
Ihmiset: äiti, isä, opettaja, ystävä
Toiminnot: juosta, syödä, nukkua, hypätä, lukea
Muodot: ympyrä, neliö, kolmio, tähti
Värit: punainen, sininen, keltainen, vihreä
Adjektiivit: iso, pieni, kylmä, kuuma, nopea
Tunteet: iloinen, surullinen, väsynyt, vihainen

💡 Hyöty: Eri sanaryhmien hyödyntäminen auttaa tunnistamisen taitoa laajentumaan ja rikastaa sanastoa.

Vaihe 2: Kirjat tunnistamisen tukena

Valitaan lapselle kiinnostava kirja, kysytään kuvan perusteella: “Mikä tämä on?”, annetaan tarvittaessa sanamalli ja vahvistetaan onnistumista. Laajennetaan vähitellen: “iso punainen auto”, “koira nukkuu”.

💡 Hyöty: Kirjat auttavat siirtämään tunnistamisen taitoa uusiin konteksteihin ja rikastavat sanastoa.

Vaihe 3: Sanan mallintaminen ja echoic

Lapsi toistaa aikuisen mallintaman sanan tai lausuu osia sanasta, ja aikuinen mallintaa kokonaisen sanan.

Esimerkki:
Lapsi sanoo: “au”
Aikuinen mallintaa: “auto”
Positiivinen palaute: “Hienoa, on auto!”

💡 Tavoite: Echoic-toiminta rakentaa sillan pyytämisen (mand) ja nimeämisen (tact) välille, vahvistaa ääntämistä ja muistamista.

Vaihe 4: Sanayhdistelmät ja rikastaminen

Lapsi oppii lisää kuvailevia sanoja ja yhdistelmiä.

Esimerkki:
Lapsi sanoo: “punainen auto”
Aikuinen rikastaa: “Juuri niin, punainen auto ajaa tiellä!”

💡 Tavoite: Sanavaraston laajentaminen ja adjektiivien käyttö.

Harjoittelu eri ympäristöissä

• Leikkihetkissä: Lapsi osoittaa palloa ja sanoo “pallo” → Aikuinen: “Kyllä, iso pallo pomppii.”

• Ulkona: Lapsi osoittaa puuta ja sanoo “puu” → Aikuinen: “Se on iso vihreä puu.”

• Arjen tilanteissa: Ruokapöydässä, kaupassa, pukemisessa → Jokainen tilanne on mahdollisuus harjoitella nimeämistä.

Vinkkejä käytäntöön

• Hyödynnä mand–echoic–tact -tekniikkaa

• Aloita asioista, joita lapsi itse pyytää (pyytämisestä nimeämiseen)

• Käytä selkeitä esineitä ja kuvia

• Mallinna sana ja rohkaise yritystä

• Harjoittele eri ympäristöissä ja tilanteissa

• Laajenna sanastoa vähitellen kuvailevilla sanoilla ja lyhyillä lauseilla

• Sosiaalinen vahvistus (kehu, hymy, innostus) on usein tehokkain palkkio

Lähteet

Skinner, B. F. (1957). Verbal Behavior.
Sundberg, M. L. (2010). The VB-MAPP: Verbal Behavior Milestones Assessment and Placement Program.